Loppu tulee vetävän käteen ja näin on myös tullut tämän artikkelisarjan kohdalla.Maastavedon kohdalla apuliikkeet ovat usein kiivaan keskustelun aiheena.Toiset väittävät,ettei kovan maastavedon jälkeen kannata enää tehdä mitään ”heilutuksia”.Piinattu kroppa ei ota enää vastaan mitään ärsykettä.Jos jaksaa tehdä jotain,niin on pinnannut pääliikkeen treenistä.

Toiset koulukunnat vannovat apuliikkeiden nimiin,koska itse kova vetoharjoittelu on niin kuluttavaa.Ylikunto ja loukkaantumiset vaanivat,sekä ei ehdi palautua seuraaviin treeneihin.Kyykky ”kippaa”,koska alaselkä jumissa ja penkin asento ”karkaa”,kun yläselkä aivan juntturassa.

Totuus on tälläkin kertaa jossain näiden väittämien välimaastossa.Selvää faktaa on,että kova maastaveto-treeni on fyysisesti ja henkisesti sen verran kova ”annos”ihmiselle,ettei kovin tehokasta apuliike-treeniä pysty tekemään.Kuitenkin tämänpäivän vedon harjoittelussa on korostunut liikkeen NOPEUS.Ei monenkaan huippuvetäjän treeni-clipeissä näe viiden sekunnin tuskaista irrotusta ja hitaita vetoja jotka päättyvät reisipumppuihin.Moni sub-maksimaalinen nosto tulee räjähtävästi ylös ja silti nostaja kommentoi,että viime viikolla tanko liikkui vielläkin nopeammin.

Karkeasti voidaan sanoa,että ruumiinrakenteeltaan vetoon sopivat nostajat pääsevät niin edullisiin nostokulmiin,ettei ”heikkoa lenkkiä”vartaloon muodostu.Jos yksinkertaisesti voima loppuu,niin rauta jää tulematta.Huonommilla ”välityksillä”varustettu nostaja joutuu ”pilkkomaan”nostonsa eri osa-alueisiin ja keskittymään heikon alueen kehittämiseen enemmän.


 

Oman valmennus-filosofiani yksi perusajatuksia oli nostajan TERVEYS.Pitkän urani aikana olen törmännyt lukemattomiin ex-nostajiin,jotka kitisevät vaivoistaan.Suurimmalla osalla syynä on oma tyhmyys.Ketään ei ole kuunneltu ja harjoittelu ollut älytöntä repimistä.Lajimme on äärimmäisyys laji ja RASKAIN mahdollinen.Se tarvitsee periksiantamattoman luonteen ja korkean kipukynnyksen.Mutta toisaalta myös älykkyyttä ja oman kropan tuntemusta.Missä jonkun treenin dissaaminen on luovuttamista,missä kohdin terveen järjen käyttöä.

Uransa aloitteleva voimanostaja pitää harjoitella monipuolisesti kaikkia lihaksia.Lihas-tasapaino pitää olla kunnossa ja pienempienkin lihasten huolellinen harjoittelu arkipäivää.

Pääliikkeissä eri oteleveyksiä,eri jalka-asentoja ja eri tankon paikkoja.Bodaus-tyylistä ”pihvin”rakentelua koko kehoon.Keskivartalon harjoittelua ei voi koskaan painottaa liikaa.

Sitä voi tehdä omana treeninään kotona.Venyttely-ja huoltotreenien yhteydessä.Alkuverryttelynä ennen kovaa kyykky-tai vetotreeniä.

Monet selkävammat pystyttäisiin ehkäisemään vahvoilla vatsalihaksilla.

Suomen ensimmäiset maastavedon suurmiehet Raimo Välineva,Veli Kumpuniemi,Jarmo Virtanen ja Hannu Malinen hankkivat kovan pohjakunnon ja teräksisen keskivartalon tukkitöillä lumisissa metsissä.Kumpuniemen kerrottiin olevan nuoruutensa päivinä niin hurjassa kunnossa,että sitkeydestään kuuluisa Suomenhevonenkin hyytyi metsällä ennen,kuin Veli.

Kumpuniemi joutui kantamaan hevosen kotiin,koska kaveria ei jätetä….

Veli Kumpuniemi nosti ENSIMMÄISEN maailmanennätyksensä 44-vuotiaana ja viimeisen 47-vuotiaana.Yllään vain Ranuan Peuran painitrikoot.Jos Kumpuniemen huippu-ura nostajana olisi osunut 25-35 vuotiaana ja esim Maratonin vetopuku olisi ollut käytössä,niin kuinka paljon yli 400 olisi tullut? Tai joustavalla vetokepillä?Ei Belkineillä ja kumppaneilla olisi ollut mitään jakoa.

Tietysti joku tämänpäivän asiantuntija väittäisi että viimeistään ote olisi tullut rajoitteeksi tuollaisille raudoille.Kuitenkin tähän on kerrotava opettava tarina Dallasin MM-kisoista.

Suomen maajoukkueen ”Päällikkömies”Hannu Saarelainen piti kisan jälkeistä karonkaa kisahotellissa.Tappio John Kucille kismitti ”Hanskia”ja kostoksi hän piti maajoukkueen pikkusarjalaista vuorokauden istumassa hotellihuoneen lattialle piirrettyyn ympyrään.Maajoukkueen delegaatio,johon Kumpuniemi kuului,tuli pelastamaan joukkuetoverin.

Suutuspäissään Saarelainen otti Veliä rinnuksista ja nosti pilvenpiirtäjän parvekkeelta ulkopuolelle.-Haluatko lentomatkalle?Kysyi Saarelainen.

Veli tarttui kyynärvarsiin ja sormet puristivat kuin rautapihdit.-Kyllähän se käy,mutta tulet mukaan…
 

Hyväähuomenta liike oli menneiden aikojen yksi suosituimmista apuliikkeistä.Jaska Parviainen suositteli sitä vain yhtenä apiliikkeenä muiden joukossa,mutta myöhemmin Reijo Kiviranta suositteli tekemään sitä monta kertaa viikossa.Kivirannan selkä ei notkahtaut 350 kilon kyykyssä tai vedossa.Samanlaisia klooneja olivat monet hänen valmennettavansakin.

Lyhytselkäiset nostajat Kiviranta,Köykkä,Kuula,Westerberg kestivät rummutuksen.Sitävastoin pitkäselkäiset Lahtinen,Ahlroos,Tähtinen olivat selkänsä kanssa vaikeuksissa.

Lou Simmonsin myötä Hyväähuomenta harjoittelu koki uusrenesanssin 90-luvulla.Aikansa supertähdet Angelo Bedardinelli ja Chuck Vogelpohl kertoivat,että Loun GM-officen jälkeen ei mikään paino painanut selässä.Suomalaisen voimanoston Kummisetä,Sakari Selkäinaho on blogissaan joskus valitellut ajanpuutetta.Kuitenkin hän lopuksi kertoi tehneensä kovan Hyväähuomenta-treenin ja kotona on jääkaapissa Coronaa.Ei voimanostaja muuta tarvitse.Sakke on useasti painottanut sitä,että GM on tehtävä ilman vyötä,silloin liike tehoaa.
 

Sheyko on ohjelmissaan tehnyt Hyväähuomenta melko pienillä painoilla ja usein istuen.Venäläisessä voimaharjoittelussa painotetaan paljon selänojennuksen harjoittelua.Jopa sadalla kilolla tehtyä selänojennustakin näkee.Myös liikkeiden välissä suositellaan muutaman sarjan tekemistä,jolloin selkä palautuu.

Pete Rubbish tekee välillä tanko lattialla selänojennusta 45 asteen selkäpenkillä ja rautaa usein 140-160 kiloa.

Hyper reversistä on paljon kirjoitettu omiakin artikkeleja,joten kannattaa perehtyä niihin ja ennenkaikkea huoltavaan puoleen.
 

Yläselän harjoittelu jakaa mielipiteet.Jarmo Virtanen ei tehnyt kulmasoutuja tai taljoja.Vedot tempausotteella ja korkeat vedot olivat lajinomaista harjoittelua yläselälle.Kuitenkin liikkuvuus säilyi hartioissa ja vetomatka pysyi lyhyenä. Kumpuniemi veti leukoja lisäpainoilla ja teki 10-sarjoja kulmasoudussa.Janne Toivonen veti taljoja monista eri kulmista vahvistaakseen yläselkäänsä.Vaikka yläselkä oli hiukan pyöreänä irrotuksessa,niin loppu kääntyi vaikeuksitta,koska ruutia oli yläselässäkin.

Perinteinen kulmasoutu on kuitenkin monen kovan vetomiehen perusliike.Liike on raskas tehdä,mutta se on usein kehittävin,joka on epämiellyttävin.Ed Coan,Whooler,Leeman,Rubbish ja Green kiskovat tosissaan tonnikaupalla kulmasoutuja.Aina ei tekniikat ole kohdallaan,mutta kun ”pihviä”löytyy oikeista paikoista,niin rauta liikkuu.

Veivatkaa veivatkaa ja hyvää alkanutta vuotta.
 

T.Peku