Suuret lahjakkuudet - Menetetyt suuruudet, part 3

Artikkeli-sarjan päätösjakso esittelee vuosituhanneen vaihteen suurlupaukset ja saattelee samalla lajimme uudelle vuosituhannelle.Nämä edellä mainitut vuodet olivat ajanjakso jolloin seurasin "piippuhyllyltä"lajimme kulkua.Olin monta vuotta nostajana maajoukkueessa.Huoltajana naisten maajoukkueessa ja monta vuotta päävalmentajana nuorten maajoukkueessa.
Edelleen pitää tunnustaa,että maamme kokoon ja resursseihin nähden LOISTAVIA nostajia.Vaikka valmennus oli käytännönläheistä ja pääsääntöisesti itseoppinutta,niin tulokset puhuvat puolestaan.Esimerkiksi lukemattomat penkkipunnerruksen maailmanmestaruudet olivat suurelta osin Sakari Selkäinahon aikaansaannosta.Penkkipaitojen kohdalla suomalaisilla oli aina "ykköskuteet"ja viimeinen tietämys,miten niitä käytetään ja viritellään.Taas tullaan kohtaan,missä maantieteellinen paikkamme on uskomaton etu.Idän ja lännen välissä saamme molemmilta puolilta viimeistä "päivitystä"lajimme saloista.Sakke osasi mestarillisesti yhdistää venäläisen volyymiharjoittelun periaatteet ja esim Westsiden prinsiipit.
Luonnollisesti Tapio Hepokangas,Janne Toivanen,Kari Kurko yms. valmentajat kantoivat kortensa kekoon ja valmensivat monet nostajat maailmanmestaruuteen asti.
Ettei menisi liialliseen hehkutukseen,niin vastavuoroisesti pitää sanoa,että liiton johto-ja toimihenkilöt olivat samoihin aikoihin täydellisiä fiaskoja.Viimeinen nostajien toimihenkilö oli Markku Peräsalo.Liiton kivikova sihteeri,joka ei pienistä muotoseikoista välittänyt,vaan aina ajatteli nostajien parasta.Vaikka pitkällisen ajojahdin jälkeen eroamaan joutunut Peräsalo olikin käyttänyt omavaltaisesti liiton varoja,niin hän oli myös taannut henkilökohtaisesti monet vekkulit,että nostajat pääsivät arvokisoihin.
Harva muistaa,ettei edellisten sihteerien aikana rahankäyttö kestänyt päivänvaloa...ei edes pientä aamuruskoa.Kalkutan MM-kisoihin lähdettiin oikein "keihäsmatkalle".Kaikki kynnelle kykenevät "firman piikkiin"matkalle.Sitten vaan selitettiin,että selkä jumissa,eikä voinut nostaa kisoissa.Paras juttu oli kun kisojen JÄLKEEN tuore maailmanmestari pyysi iskemään hanuriin tuhdin susta-lastin..sitä kuulema tarvittiin Pattayan yössä,jonka "kautta"paluumatka Suomeen tehtiin.
Tämän aikakauden eläneenä ja nähneenä ei enää jaksaisi kuunnella nykypäivän eettistä vuodatusta voimanoston parissa.Ihmiset jotka ovat kiertäneet koko ikänsä "tahkoa"vain omalla turvallisella takapihalla huutelevat kaikenmaailman hienoja idealistisia sloganeja.Totuus on "suuressa maailmassa"toinen ja sitä vaan ei haluta uskoa.
 
Palataan siis varsinaiseen aiheeseen ja poimitaan esiin Marko Haarakankaan tapaus.Voitaisiin sanoa,että suomalaisen voimanoston KOVIN LUONNE
Ruotsin Jönköpingin MM-kisoissa Marko kyykkäsi vasen käsi lastassa.Lastoitettu käsi sekoitti noston rytmiä ja kolme kertaa tuli punaista 340 kilon alkupainolla.Suomen voimanostohistorian paras joukkueenjohtaja Johann Westerberg sai protestin läpi.Haarakangas sai ylimääräisellä noston hyväksytysti ylös.Adrenaliinia oli sen verran viellä jäljellä,että Marko löi terveellä kädellä mainostauluun ja toinen käsi MURTUI...
Lämmittelytiloissa onniteltiin lajimitalista...sait sen mitä tulit hakemaan.Nyt pillit pussiin ja suihkuun...vai?
Vitut...nyt kierretään rannesiteet "Kyösti Vilmi tyyliin"ja aletaan penkkaamaan
Näen vielläkin painajaisunia kun 207.5 kiloa hitaasti laskeutuu kohti Haarakankaan rintaa.Ja ne kädet...ne vatkasivat kuin epilepsia-kohtauksessa.En vielläkään tiedä miten ihminen pystyy penkkaamaan kahdella murtuneella kädellä.
Vedon verryttelyssä ei mikään pysynyt näpeissä.Kipsikädestä oli kadonnut puristusvoima.Kuitenkin lavalla Haarakangas veti liukkaalla Eleikon kepillä itsensä palkintopallille.
Kisan jälkeen onnittelin Haarakangasta ja kysyin miten sä tuon teit...?Marko veti vihreää myssyään takaraivolle,hymyili ja totesi."Konekivääriä ei jätetä"...kersantti Urho Lahtisen kuolemattomat sanat.
Jyväskylän SM-kisoissa oli titaanien kohtaaminen Haarakangas-Turtiainen.Turtiainen soitti pari tuntia aikaisemmin ja kysyi huoltajaksi allekirjoittanutta.Marko oli herrasmies,kun ilmoitin että olin lupautunut huoltamaan Anoa.Kuitenkin ei tuntunut mukavalta juonia kisassa tuollaista legendaa vastaan.
Kisa oli täynnä dramatiikka.Turtiainen voitti,mutta tuomaripöydällä oli tapahtunut jotain hässäkkää viimeisten muutosten kanssa.Haarakangas tulkitsi tulleensa väärin kohdelluksi.Marssi läpi lasioven,laittoi yhden pukuhuoneen atomeiksi ja repi springler-putketkin katosta.Banniahan siitä tuli liiton taholta ja samalla myös loppui Haarakankaan ura.
Minulle on aina merkinnyt jotain vain voitto.Keinolla millä hyvänsä.Fair Play palkinnot on nössöille.Kuitenkin edellämainitussa tapauksessa olisin suonut voiton Haarakankaan leirille.
 
Pekka Saarinen oli toinen 90-luvun "katsomaton kortti".Ei saavuttanut koskaan potentiaaliaan nostajana.Saarinen oli 80-luvun alkuvuosina nostaneen Rauno Koivusen klooni.Täydellinen lihaksikas vartalo,hyvät nostotekniikat ja voima tarttui poikkeuksellisen hyvin varteen.Kilpaileminen oli vaan molemmilla vaikeaa ja usein jäätiin ilman tulosta.
Saarinen veti 400 kiloa näytöstyyliin.ja kyykkykin lähellä samoja lukemia.Siihen kun lisättiin 260 kilon penkkipunner,niin 1100 kolkuteltiin.
Ehkä samaan aikaan nostanut Ano Turtiainen oli liian kova kanto kaskessa.Ainakin Ano oli henkisellä puolella niskan päällä
Todella harmi,kun Saarinen ei saanut koskaan kisassa tulosta johon voimat olisivat edellyttäneet.
 
Kun muistellaan 2000-luvun alkua,niin usein esitetään kysymys mihin katosi "Jätti-Baby"Jani Rainela?Jani murskasi liukuhihnalla Suomen ja Nuorten maailmanennätyksiä.Uran kärkeen tuli alle 17-vuotiaiden MM-kulta Etelä-Afrikassa.Ura kuitenkin hyytyi parikymppisenä ja armeijan jälkeen painokin pudotettiin normaalilukemiin.Nuori mieshän Jani on edelleen ja voi olla,että come-back on joskus tosiasia.
Läheltä seuranneena voisi sanoa,että Rainela oli liian fiksu ihminen voimanostajaksi.Pieni itsekkyys ja itsekeskeisyys olisi kantanut uraa ehkä pidemmälle.
Kuvaava esimerkki oli Jenkkilän MM-kisat 2005.Jani taisteli tasaisen väännön Venäjän juniorin kanssa.Ennen vedon alkamista keuhkosin jonkun voitontahto-vuodatuksen.
Vetosin siihen,ettei tuollaiselle ryssälle saa hävitä,jonka esi-isät on vienneet meiltä maata ja nirhanneet maamme väkeä. Jani vaan hermostui enemmän mun raivoamisesta ja horjahteli kaksi ensimmäistä vetoaan hylkyyn.Ehkä olis pitänyt soitella John Lenonia ja näytellä Rauhan merkkejä....
Samuel Lappalainen oli toinen kova karpaasi nuorten maajoukkueessa.TÄYDELLINEN urheilija ja tinkimätön harjoittelija.Myös tiedonjano oli silmiinpistävä nuoressa miehessä.
Oli ilo ja kunnia valmentaa nuorisomme parasta A-ryhmää.
Vuoden urheiluteko oli Jarmo Virtasen nuorten kyykyn Suomenennätyksen rikkominen 292.5 kilon nostolla.Se oli osoitus monivuotisen uurastuksen palkkiosta.Ehkä Samuel näki millä keinoin aikuisten kärki maailmalla oli saavutettavissa,eikä lähtenyt hippasille.Maailma on valintoja täynnä,mutta Samuel Colt on edelleen iso osa suomalaista voimanostoa ja jakaa perimätietoa eteenpäin.
Riku Rapelo tuli tyhjästä suoraan huipulle.Nosti MM-mitalille ja hävisi sen jälkeen näyttämöltä.Terveysongelmat ovat pitäneet miehen poissa kisalavoilta.Siinnä oli myös yksi lahjakkaimpia nostajia joita olen urallani nähnyt.Pasi Paaviston neuvoin olisi maailman huippukin ollut saavutettavissa.Rommel-Rapelo oli vain liian armoton itselleen.Ei muistanut koskaan levätä treeneissä,työssä tai viihteellä.Lopputuloksena sydämmen pettäminen.
 
Näin juttusarja on päätöksessa ja pieni pala voimailuhistoriaa ikuistettu.

T.Peku