Risto Leskenmaa – Lempäälän rautakoura

Tässä tarina eräästä muutaman viime vuosikymmenen värikkäimmästä penkkipunnertajasta joka loppujen lopuksi perusti penkkipunnerrukseen jopa oman liitonkin. Nykyisin niin oma ura kuin penkkipunnerrusliittokin ovat taakse jäänyttä elämää.

Viimeinen mohikaani

Ratinan stadionilla vahtimestarina leipänsä tienaava  rautakoura on voimailijana pitkän tien kulkija. Rike on niitä harvoja vielä mukana olevia voimanoston ja penkkipunnerruksen huippuja jotka ovat aloittaneet uransa painonnostajana. Vähällä oli ettei mies saanut nimeään historian kirjoihin pysyvästi, sillä erinomaisena punnertajana Rike olisi pystynyt tekemään uuden SE:n punnerruksessa. – Nostomuoto poistettiin kuitenkin Suomessa ennen aikojaan, vaikka se olikin mukana Munchenin olympialaisissa vuonna -72, muistelee Risto uransa alkuaikoja. Alle parikymppinen ja 52-kiloinen Leskenmaa punnersi jo tuolloin 100 kiloa.

Painonnostotreeniä ja kisoja kesti kymmenen vuotta, sitten voimailulle elämänsä pyhittänyt mies otti ja perusti kaupallisen kuntosalin, legendaarisen Power Gymin. Nykyisin Steel Bodylla harjoitteleva Rike toteaa salibisneksen kehittyneen myönteiseen suuntaan. Samoin yleinen asennoituminen kuntosalitreeniä kohtaan on muuttunut täysin.

-Kun aloitin salinpidon, tein ensin välineet. Lähes kaiken tein itse tai teetin ammattikoululla. Välineitä käytettiin hetki ja korjattiin mikäli havaittiin tarpeita muutoksille, muistelee Leskenmaa käytännön tuotekehittelyä. Nykyisin on paljon erilaisia välineitä, mutta näyttää siltä että perinteinen levytankotreeni on saamassa lisää jalansijaa, sen toteaa yli kolme vuosikymmentä salielämää läheltä seurannut nostaja.

Kuntosalilla treeni vaihtui luonnollisesti boditreeneihin ja eipä aikaakaan kun voimakkaalla kilpailuvietillä varustettu nostaja huomasi dieetin olevan päällä ja SM-kisat tähtäimessä. – Ei se ole mitään helppoa touhua. Pelkkä poseeraaminen lavalla vaati kaikki voimat kun oli vetänyt dieetin loppuun. Mutta tulipahan sekin kokeiltua, muistelee mies yhtä värikkään uransa vaiheista. Samaa temppua hän suosittelee kaikille kehonrakennusta väheksyville. Kahdet bodikisat saivat riittää ja -80 luvun puolivälissä laji vaihtui voimanostoon. – En meinannut millään alkaa treenata voimanostoa, se muistutti mielestäni liikaa painonnostoa. Salillani treenasi kuitenkin silloin Kari Kemppainen, yksi superraskaan sarjan parhaista nostajista suomalaisen voimanoston alkuajoilta. Hän sai lopulta ylipuhuttua minut voimanostoon.

Penkkipunnerruksesta oma laji

Viisi ensimmäistä vuotta menivät Leskenmaalta tutustumisen merkeissä. Sitten alkoi tapahtua. Voimanoston rinnalle tuli penkkipunnerrus omana urheilumuotona jossa oli myös omat MM-kisat. – Penkki oli aina ollut paras lajini, joten aloin heti keskittymään pelkästään siihen. Jätin jalkatreenitkin pois jotta paino pysyisi alhaisempana. Ensimmäiset penkkipunnerruksen SM-kisat olivat 1990. Niissä Rike ei vielä ollut mukana, mutta seuraavana vuotena kuumesairauskaan ei pitänyt miestä pois nostolavalta. Vuonna -92 mies hävisi mestaruuden makutuomiolla yltäen kuitenkin pronssille MM-kisoissa. Sama temppu toistui seuraavana vuonna jolloin SM-kisoista irtosi jo kirkkainkin mitali. Vaikka oma laji löytyikin yli kahdenkymmenen vuoden puurtamisen jälkeen, ei mies muistele aikaa erityisen hyvillä mielin. – Olin jatkuvasti riidoissa liiton sihteerin kanssa, milloin ennätysnostojen tuomarijärjestelyistä, milloin mistäkin. En tajua, miksi jatkoin koko hommaa, en saanut mitään arvostusta ja vähiten nostamistani tuntui arvostavan oma liitto, innostuu Rike tilittämään. Tilanne kärjistyi vuotta myöhemmin niin että MM-kisojen jäätyä väliin mies päätti lopettaa uransa.

Hiljaiseloa kesti neljä vuotta. Sitten oli paluun aika. – Oli sinänsä helppo tulla mukaan kisoihin kun olin kuitenkin treenannut koko ajan. Vuonna 1999 Kanadassa järjestetyt MM-kisat ovat Risto Leskenmaan uran tähänastinen kohokohta. Risto punnersi 82,5 kilon sarjassa huikeat 235 kiloa, enemmän kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin Euroopassa. Leskenmaa oli kisan paras penkkipunnertaja. Kukaan kisoissa ei pystynyt parempaan, ei JM Blakley eikä Jari Sjöman. Kukaan eurooppalainen ei ole koskaan punnertanut enempää samassa painoluokassa. Arvostuksen puute jurppii miestä jonka mielestä voimailulajit itse paisuttelevat omia ongelmiaan sen sijaan että yrittäisivät päästä niistä eroon. – Lempäälän kuntakaan ei muistanut minua mitenkään mestaruuden johdosta. Olisivat voineet edes kukkapuskan tuoda, tuhahtaa mies. Riken suurin sponsori onkin Helena-vaimo joka toimii samalla FPO:n sihteerinä. Ilman extratöitä olisi moni kisareissu jäänyt väliin.

Kymmenien vuosien ura kertoo että pitkäjännitteisyyden puutteeseen homma ei ainakaan kaadu. Kukaties hän on yleisen sarjan huipulla vielä yli 50-vuotiaanakin, mikä on yksi tavoitteista.

Sakari Selkäinaho