Yhteistyökumppanimme Jouni Kvist teki jälleen kerran kovaa jälkeä. Kansainvälisessä arvokisassa oma ennätys. Nyt takana on onnistunut polvileikkaus ja suunta on jo kohti uusia koitoksia. Seuraavassa Jonen mietteitä EM kisan jälkeen:

VOIMANOSTON EM 2010

Kevään päätavoitteeni oli tähdätty Euroopan mestaruuskisoihin, jotka nostettiin toukokuun ensimmäisellä viikolla tällä kertaa Köpingissä Ruotsissa. Islannin tuhkapilvien laskeuduttua matkustaminen Kainuun korpimaisemista Tukholman länsipuolelle onnistui mutkattomasti sinivalkoisilla siivillä. Loppumatka jatkettiin autolla. Iloiseksi yllätyksekseni Arlandaan varatun halvimman kategorian Seat Ibizan korvikkeeksi tarjottiin samaan hintaan Audin A6:ta. Kisakuumeen ohessa taidettiin nostattaa siinä Ruotsin valtateillä cruisaillessa samalla myös autokuumetta.

JÄRJESTELYT

Kisapaikka oli taattua länsimaista tuotetta. Köpingin liikuntahallissa oli tilava ja hyvin varusteltu lämmittelypuoli. Kuusi lämmittelylavaa oli varusteltu Eleikon telineillä, tangoilla ja levypainoilla. Telinekorkeuksia varten oli pyhitetty vielä ylimääräinen teline ja tanko. Lämmittelypuolella oli järjestäjän puolesta myös polvisideveivit, mitä en ole aiemmin kisatapahtumissa nähnyt. Itse kisalava oli hieman askeettinen, mutta toimiva. Järjestäjä ei ilmeisesti juhlinut lukuisilla sponsoreilla. Katsomotilaa oli riittävästi, mutta ainakin ensimmäisinä kisapäivinä yleisö (lukuun ottamatta Euroopan nostajaperhettä) loisti poissaolollaan. Tulostauluja oli kaksin kappalein ja kisan seuraaminen onnistui hyvin. Ruotsalaisten käyttämä excel-pohjainen tulospohja vaikutti erittäin käyttökelpoiselta. Web-lähetys on jälkeenpäin saanut paljon kiitosta, eikä turhaan. Kerkesin loppuviikosta toteamaan sen itsekin kotikatsomosta käsin. Svedut olivat onnistuneet järjestämään puitteeltaan erinomaisen kisan.

KISAN ALLA

Jätin painon pudottamisen tarkoituksella ihan viimeisen viikon ja itse asiassa viimeisten päivien asiaksi. Paino putosi sen tarvittavan pari kiloa vaivattomasti nesteitten nauttimista kontrolloimalla. Kisavaaka osoitti 82,1 kilon lukemaa. Kisajännitys alkoi orastaa kisaa edeltävänä. Liekö alitajunnassa jyskyttänyt ortopedin leikkaustuomio. Valmentajan viime hetken rohkaisut olivat kokeneellekin nostajalle tarpeelliset ja päästiin homman ytimeen. Harjoittelu oli sujunut suunnitelman mukaan ja mieliala oli korkealla, vaikka ennakkoon tulostasosta povattiin kaikkien aikojen kovinta. Puntarin jälkeen SKIP:n tankkausjuomat koneeseen ja paino takaisin lähemmäs 84 kiloa.

KISASSA

Kyykyn aloitus 300kg oli helppo. Toinen nosto hajosi vanhan tekniikan tultua lihasmuistiin. Takapuolen puikattua taakse nosto kääntyi selälle, eikä voimat riittäneet vielä 315 kilon julleen. Kolmannella nostolla sain kuitattua hutilointini, mutta itselleni tärkeitä kiloja jäi ottamatta. Kyykyn osalta on sellainen tuntuma, että tulevina vuosina kehitystä on vielä kosolti tulossa, kun vain pysytään terveenä ja treenataan tunnollisesti. Tekniikan automatisointi vaatii taas niitä tuhansia toistoja alle ja vanhan poisoppiminen on vanhalle koiralle aina hankalampaa.

Penkissä lähdin hakemaan onnistumisia. Paluu vanhaan paitamalliin, Titanin Katanaan, osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kolme onnistunutta nosta täysin tuomariäänin oli penkin osalta herkkua, jota en ole saanut osakseni moneen vuoteen. Päivän rauta oli 197,5 kiloa, joka ei tuntunut laisinkaan pahalta painolta, vaikkakin olkapää ilmoitti kovaäänisesti muuta. Uskon vahvasti, että penkissä on nyt edessä kehityskausi, jossa kisatulos saadaan viimein 200 kilon paremmalle puolelle. Suunta on oikea ja kisavaruste tuntuu toimivan.

Vedossa aloitus 300kg tuli kevyesti. Huoltajani Tommi Paavilainen ja Seppo Sohlman pitivät seuraavat raudat omana tietonaan ja sain keskittyä vain nostamaan määrätyt raudat. Toisella 312,5 tuntui jo raskaammalta, mutta onnistui puhtaasti. Viimeiseen oli tietämättäni kuormattu lajikultaan oikeuttavat 320 kiloa. Rauta tuli ylös lähes lukitukseen, kunnes tanko tuli oikeasta kädestä läpi kolisten lattiaan. Pettymys oli suuri. Sormivoimissa on jatkossa yksi kehitystarve, johon tulemme kiinnittämään huomiota.

Tässä linkki kisanostoihin

Mieli koheni, kun Tommi kertoi tilanteen. Ennätystä oli parannettu viidellä kilolla ja lajimitali lähtee kuitenkin Suomeen. Sijoitukseksi jäi lohduton seitsemäs tuossa kovatasoisessa sarjassa. Vanha toteamukseni ”jos ei olla mitaleilla, niin minulle on aivan sama olenko neljäs vai kymmenes”, kuvasi hyvin tilannetta. Euroopasta löytyi tänä vuonna kuusi vahvempaa, se on kylmä tosiasia. Yhteistulokseksi 825 kiloa (PR), joka muuten on ekaa kertaa kymmenkertainen omaan sarjapainooni nähden.

AJATUKSIA

Eteenpäin mennään hitaasti, mutta varmasti. Viime vuotiseen tulokseen tehtiin noin kolmen prosentin parannus, mikä ei ihan vastaa tavoitetta. Polvivaikeudet huomioiden tulos on kuitenkin aivan hyvä ja usko paremmasta tulevaisuudesta elää. Kisassa keskittyminen omaan suoritukseen on parantunut aiemmasta. Samaten nostamisvarmuus ja usko omiin kykyihin ovat kehittyneet suurelta osin treenimäärän nostamisen ansiosta.

Edessä on ylimenokausi, joka pitää sisällään vammojen kuntoutuksen. Sen jälkeen aloitetaan perusvoiman treenaaminen ja tavoitteet asetetaan MM-kisoihin marraskuulle.

Jonen Treenilogi

KIITOKSET

• Kisahuollosta Tommille, Sepolle ja Helenalle sekä muille osallisille
• Valmentajalleni Kari Kurkolle toimivasta ja olosuhteet huomioivasta ohjelmasta, tuesta ja kannustuksesta
• Toimivista varusteista Titan ja SSPower
• Lisäravinteista SKIP:lle
• Kisamatkan rahoituksesta ja tuesta seurani Sotkamon Visa
• työnantajalle joustavuudesta
• jaksamisesta perheelle
• treeniavusta treenikavereille ketään sen kummemmin korokkeelle nostamatta
• kannustuksesta niin kisapaikalla kuin kotikatsomossa ja treenikaudellakin