DAY OF THE MEET –  LOPPUELÄMÄNI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ 

JOHDANTO:

Näinä alku(kesän) päivinä takana ovat kansalliset mestaruuskisojen pitkä kisaputki. On ollut yleisten SM-kisaa, nuorten ja ikänostajien, penkkipunnertajien, WABDL-liiton, IPF-liiton, FPO-liiton, sotilaspenkin yms.

Nuoret ovat nostaneet Pohjoismaiden mestaruuksista ja ”vanha manner” on kisannut omat mestaruuskisansa yleisten EM-kisoissa.

Menestystä, arvokisamitaleja, ennätyksiä, ”personal rekordeja” ja näiden siivittäminä hurjia taisteluja sijoituksista, sekä lihaksia repiviä ennätysnostoja.

Totta kai mitalilla on myös kääntöpuolensa. Katkeria tappioita, häviö tasatuloksella painavampana, ratkaisunostoon 2-1 punaista, voittoveto jää polviin tai viimeinen sotilaspenkin toisto ei ojentunut kyynärpäästä…

Kaikki tämä kuitenkin kuuluu urheiluun ja siksi kilpailutilanne on aina niin kiehtova. Kun numerolappu kiinnitetään rintaan, niin toiselle se tekee adrenaaliryöpyn, joka parantaa suorituskykyä. Paradoksaalista, että toisella alkaa heti ”puntti tutista” ja löysää kakkaa valumaan lahkeesta.

Sanotaan, että kriisitilanteessa kaikki ihmiset tuntevat pelkoa, mutta toiset hallitsevat pelkonsa paremmin ja toisilta se saa lamaannuttavan yliotteen. Kilpailutilanteessa ”terve jännittäminen” nostaa suorituskykyä, terävöittää ja nopeuttaa hermoston toimintaa, torjuu väsymystä ja lisää aggressiivisuutta.

Kun kaikki tämä saadaan ohjattua kohti kisanostoa, eikä homma mene ”överiksi”, niin suorituskykyä nostetaan muutama prosentti.

Kun aletaan puhua kilpailupäivästä voimanoston kohdalla, niin aina törmätään muutamiin PERUSVIRHEISIIN. Ne toistuvat kaikilla tasoilla (JUNNUT, VETERAANIT, SEURAN MESTARUUSKISAT, MAAJOUKKUE, RAW, PRO YMS.).

Kun edelleen muistetaan perisuomalainen luonne, jossa ennemmin isketään se otsalohko 10 kertaa karjalan mäntyyn, kuin otetaan vastan ulkopuolisia neuvoja. Esimerkki tuntuu kaukaa haetulta, mutta ajatelkaa, miksi näin leutona talvena on jäihin mennyt ennätysmäärä pilkkijöitä? Arvasit aivan oikein… Kun ollaan niin helvetin jääräpäisiä ja kestihän se jää silloin 50-luvullakin, kun Urkki oli presidentti.

Paljon helpompi ratkaisu olisi uhata haulikolla anoppi menemään edellä suvantokohtaan. Jos kestää niin tarvitaan TNT-räjähteitä… jos ei , niin adressirahat vain suoraan SS-Powerin tilille ja uudet varusteet kehiin.

Jokainen urheilija on enemmän tai vähemmän taikauskoinen. Jokaisella on omat tapansa ja rituaalinsa ennen kilpailuja. Ne ovat jokaisen oma asia, vaikka edelleen joskus ihmettelen miksi M. Mäkinen aina pukee kovaan kyykkytreeniin minulta pöllimänsä alushousut..?

Käydään tässä artikkelissa läpi kilpailupäivän perusjuttuja. Monet ovat itsestään selvyyksiä, mutta jotain ei aina tule edes ajateltua. Ainakin kun mennään kansainvälisiin kilpailuihin, niin moni yksinkertainen asia ei olekaan siinnä maassa itsestään selvyys.

Artikkelin nimi oli kisapäivä, mutta on huomioitava jo kilpailijan tekemiset kisaviikolla ja mahdollisesti jo aikaisemmin. Varsinaisista kisaviimeistely-ohjelmista ja huippukunnon ”piikkauksesta” en tässä artikkelissa ala puhumaan. Totean vain, kuten monesti aikaisemminkin, että usein harjoitellaan liian kovaa ja liian lähelle kilpailua.

PAINONPUDOTUS:

Ensimmäinen koitinkivi, johon monen kilpailijan kisa on kaatunut, on painonpudotus.Olen muutaman kerran maininnut, että useimmilla naisnostajilla painonpudotus on se ”neljäs laji” voimanostossa.

Koska tämä ylimääräinen laji kiinnostaa niin paljon, niin sen ympärille on kehkeytynyt utopistisia tarinoita. Puhutaan yli kymmenen kilon pudotuksista ja ihmedieteillä tuloskunto ei mukamas kärsinyt ollenkaan.

Onhan saleillamme pöhöttyneitä urheilijan irvikuvia, jotka umpeen muurautunein silmin, harovat prinssinakkeja muistuttavilla sormilla nostotankoa jättimäisen mahansa alta. Näille sumopainijoille reilu painonpudotus parantaakin veto- ja verenpainelukuja. Mutta kun puhutaan kovaa harjoittelevasta voimanostajasta, jonka rasvaprosentti on pienempi kuin kengännumero, niin selvää realismia on käytettävä.

Jos kilpailija on 80-kiloisena nostanut salilla 200 – 100 – 200 ja pudottaa painonsa 75-kiloisiin, niin kisatavoitekin on asetettava sen mukaiseksi. Ei ole mikään häpeä tavoitella esim. 10 kiloa kevyempää sarjaa 190 – 90 – 190. Silloin alkupainotkin lasketaan turvallisesti ”varmoihin rautoihin” ja vältytään ikäviltä yllätyksiltä.

Jossain yli 100-kilon sarjoissa joku viiden kilon painonpudotus ei tuloskuntoon juurikaan vaikuta. Se on prosentuaalisesti ruumiinpainosta vain murto-osa ja useimmiten vain ylimääräistä nestettä. Olotila ei ehkä ole kovin jämäkkä, mutta hermosto toimii nopeammin ja liikkuvuus on parempi, kun nestettä vähemmän. Sitä vastoin ”kuninkaallisen kuusseiskan” nostaja katkeaa jo pahasti keskivartalosta, kun on menettänyt viisi kiloa ”massoistaan”. Järkyttävin tilanne on 52-kiloisella naisnostajalla, joka viiden kilon painovedon jälkeen ei tunne peilistä katsovaa ryppyistä Egyptin muumiota.

Rintaliiveihin on lisättävä vielä yksi silikonitäyte, paksumpi kerros silmänympärysvoidetta ja leveämpi hymy tuomareille. Show must go on….

Hei! Hei! Otetaas komento takaisin. Kyllä kaikkein heikoimmalle jää kyseisen tapauksen miesystävä. Se saa kärsiä kaikki maailman synnit kiukuttelevan (laihduttavan) naisnostajan tukea antavana olkapäänä. ”Piparista” ei ole toivoakaan ja siinnä sitten katsellaan illat pitkät Hobby Hallin stringi-mainoksia.

Olen usein miettinyt, miksi aina nostajat sortuvat painonvedon jälkeisiin liian koviin alkupainoihin? Luonnollisesti kokenut kilpailija ”psyykkaa” itseään, ettei se painonveto vaikuta häneen. Tervettä itseluottamusta tarvitaan, mutta missä menevät realismin ja luonnonlakien rajat?

Valmentajan ja treenikaverin merkitys on kyseisessä tilanteessa korvaamaton. Itseluottamusta on pönkitettävä, mutta pilvilinnoja on turha rakentaa. Monen suomalaisen juniorivoimanostajan ura on pilattu, kun valmentaja on laittanut utopistisia tavoitteita.

Aikanaan omat junnuvalmennettavani etenivät porras portaalta. Aina kisoissa eivät nostotkaan olleet maksimeja, mutta voimat kasvoivat, loukkaantumisilta vältyttiin ja itseluottamus kasvoi. Salien, treenikaverien, seuran aktiivien yms. luoma ympäristö tekee vääränlaista painetta kilpailijaan.

Kun joku valmistautuu kisaan, hänen harjoituksiaan ja valmistautumistaan seurataan tarkoin. Luonnollisesti kannustusta ja myötäelämistä löytyy. Samalla myös luodaan paineita menestymiselle ja osa joukosta hiljaa toivoo mielessään epäonnistumista.

Useinkaan ei huomioida kisatilannetta, tuomarilinjaa, matkustamista ja painonpudotusta. Katsotaan vain sokeasti ”salituloksia”. Nostajan pitäisi aina muistaa, että nostaa itselleen, eikä salin ahuista vääntäville perus kitisijöille. Siksi muiden asettamat tavoitteet kannattaa unohtaa ja seurata ”omaa sisäistä ääntään”. Silloin tietää paremmin mihin pystyy ja mitä tavoittelee. Jos tulostasi arvostellaan, voit aina kysyä miksi arvostelija ei itse nostanut kisoissa, kun tietää niin paljon lajista?

PUNNITUS:

Vaaka on painoluokkaurheilussa säälimätön vastus. Pahimmillaan dietataan kuukausikaupalla ja pudotetaan yli 10 kiloa painoa. Sitten kisavaakalla huomataan, että oma vaaka tai seuran perunavaaka näytti kilon väärin. Nostaja uhraa satoja euroja varusteisiin, ostaa luontaistuotekaupat tyhjiksi, käy hierojalla, tekee absoluutti ja selibaatti lupauksen sekä ottaa virkavapaata. Kuitenkin ei vaivaudu tarkistamaan, että vaaka pitää paikkansa.

Omakohtaisesti sain kokea kantapään kautta vuonna 1980 mitä kotivaakaan uskominen loppupeleissä voi aiheuttaa. Olin kuivatellut silloin 60-kiloisiin ja tarkoituksena nostella Laitilan kansallisissa. Kauhukseni huomasin kisapaikalla painoni olevan reilun kilon yli ja siitäkös riemu repesi.

Kokeneemmat nostajat suosittelivat Jimi Hendrix-mäisen afrotukan leikkaamista tai ”hanskalla” käymistä. Hylkäsin jäätävästi molemmat vaihtoehdot, sillä Simsonkin menetti voimansa jos tukka leikattiin. Jälkimmäisessä ehdotuksessa oli vaara kisoista hylkäämiselle, koska miehillä ei ollut 48-kilon sarjaa.

Olin onneksi kisapaikalla ajoissa, sillä tuohon aikaa Taivassalon lossi ei kulkenut kovin tiuhaan. Vedin paksusti vaatetta niskaan ja lähdin kiertämään Laitilan Urheilukenttää ympäri ja hikoilemaan ylimääräistä painoa. Pienen vitutuksen vallassa töpöjalat tömistelivät kenttää ympäri ja pian Laitilan liikuntasihteeri, oikeustieteiden ylioppilas I. Simola alkoi huutaa väliaikoja sekunttaristaan. Paikka viestijoukkueessa olisi varma ja seuraennätyskin olisi vaarassa. Kerroin puuskutuksen seasta, ettei kiinnosta ja sekuntteja alkaisi karista kun vaihtaisin puolalaiset punttikengät ja polvisiteet pois viimeisellä kierroksella.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan, sillä vielä oli puoli kiloa ylimääräistä. Laitilan urheilutalolla on sauna, mutta se ei ole käytössä ja ovi muurattu ja sinetöity tiukasti. Kai siellä kiukaan kivien alla on joku asekätkentä varasto ja ylipäällikkö Mannerheimin korsetti. Suihkuhuoneessa vaan kuumavesihanat täysillä ja vesihöyryyn jumppaamaan. Hiki alkoi pukkaamaan hien pintaan ja tilanne alkoi näyttää paremmalta. Mitä vielä!!! Suihkuhuoneen viemärit eivät vetäneet ja tulikuuma vesi alkoi nousta lattiasta. Jalkoja poltti niin perkeleesti, mutta mitta oli jo täynnä…. Aivan sama, palakoon vaikka perskarvatkin, en lähde minnekään.

Asemat pidettiin ja konekivääriä ei jätetty. Sarjaan päästiin ja kisakin voitettiin. Kotona kerroin nuoren miehen innokkuudella päivän seikkailuista. Isä ei vaivautunut Maaseudun Tulevaisuuden lehden takaa kommentoimaan enempää, kun kehotti syömään vähemmän. Enemmän hän oli kiinnostunut minun parturiin menostani…Äitini tosin totesi, että et heti luovuttanut.

Kannattaa siis tarkistaa oma vaaka ja tulla kisapaikalle ajoissa. Muutenkaan matkustaminen ja pitkä ajomatka ei ole herkkua ennen kilpailua. Kilpailupaikalle on hyvä tulla jo edellisenä päivänä. Tsekata paino ja kisapaikka sekä rauhassa keskittyä kovaan koitokseen. Kansainvälisissä kisoissa voi olla saunoja, jotka eivät vastaa tarkoitustaan. Lentäminen ja paikallaan olo hidastaa aineen vaihduntaa ja esim. lentokoneruoka tai paikalliset ruuat voivat olla nesteen kerääjiä elimistöön.

Siksi kannattaa varata matkalle ulostuslääkkeitä, C-vitamiinia, asperiinia ja kofeiinia. Niillä voi hätätapauksessa kiihdyttää aineenvaihduntaa ja saada lievä ylipaino äkkiä pois. VAROITUS: Ei ulostuslääkkeitä liian lähelle kisaan tai tankkaus ja nostaminen menee vituiksi temppuilevan mahan vuoksi. Asperiini voi vetää lihakset veltoiksi, joten pitää kokeilla vaikutus aiemmin. Suuret määrät kofeiinia tekevät kramppeja, joten varaa myös suolaa kisapäivänä.

VARUSTEET:

Nykypäivänä varusteet ovat ottaneet yhä suuremman roolin voimanostossa. Tarvitaan jo melkoista perehtymistä nostovarusteisiin, ettei taas syytetä kisaa pilannutta löysää kyykkytrikoota tai liian kireää penkkipaitaa. Suurin virhe tehdään kun uusi varuste otetaan pakasta kisapaikalla. Silloin ei voi syyttää kuin itseään. Tällä hetkellä varusteet ovat niin vahvaa materiaalia, että niillä on nostettava paljon kokorataisia nostoja, ennen kisapäivää.

Usein luullaan, että kyykkytrikoilla otetut yläkyykyt ja matalalle lankulle nostetut penkkipunnerrukset muuttuvat kisalavalla sääntöjenmukaisiksi suorituksiksi. Ne muutamat puuttuvat sentit liikeradan alussa muuttuvat koko noston. Todellisuudessa hermosto vain ylikuormittuu liian kovista raudoista ja lavalla on aivan puhki oleva nostaja.

Toista ääripäätä edustavat nostajat, jotka käyttävät minimaalisesti varusteita ja perustavat harjoittelunsa raakavoimaan. Silloin annetaan turhaa tasoitusta kilpakumppaneille ja todellisuudessa saadaan vain vahvan ja tyhmän leima otsaan. Harjoittelussa tulisi löytää kultainen keskitie perusvoiman ja varusteiden välillä. Se vaatii myös rahallista uhrausta, sillä kisavarusteiden lisäksi on hankittava löysempiä treenikamoja. Varusteiden ”Light2-versioilla nostotekniikat säilyvät kisanomaisina ja siirtyminen tiukempiin varusteisiin ja siirtyminen tiukempiin varusteisiin helpottuu.

Onneksi tänä päivänä netistä saa edullisesti ostettua vähän käytettyjä nostovarusteita. Perusvoimailijalle se on aina hyvä sijoitus, muuten ylimääräiset eurot menevät viinaan tai muuhun hummaamiseen. Kuitenkin on kisapaikalla aina muistettava, että mukana on myös varavarusteet. Varatrikoot, varapenkkipaita, kahdet polvisiteet ym. Jos lämmittelyssä kisapuku repeää tai penkkipaita ei pelitä, niin mahdollisuudet eivät lopu. Aina on parempi olla mukana liikaa varusteita, kun liian vähän.

Seuramme puheenjohtaja Veikko Virkkunen vieläkin muistuttaa minua Naantalin kansallisista, joskus 80-luvun lopulla. ”Vexin” spanjianit repesivät persuksista viimeisessä lämmittelyssä, niin että vauhtiviiva vain näkyi pallollisten slogien keskellä. Ensin marssittiin allekirjoittaneen luo kysymään varatrikoita. Ilmoitin etten ole mikään pelastusarmeijan joulupata ja tässä on omatkin nostot meneillään. Pari kertaa sitkeä seuratoveri painoi kisakyykkynsä ”monttuun”, ennen kuin ”huomasin” kassissani olevan ylimääräisen kyykkypuvun.

Kaverille pitää antaa tunnustus periksi antamattomuudesta, sillä lainapuvulla viimeinen nosto onnistui puhtaasti. Sanotaan, että virheistä oppii ja siinnä tuli voimanoston ”realiteetti-terapia” kovemmalla kädellä.

Suurin osa lukijoista päättelee, että tein näin ilkeyttäni. Tosiasiassa millä olisin itse nostanut, jos omat trikooni olisivat pamahtaneet ensimmäisessä kisanostossa? Kolmenkymmenen vuoden aikana olen voittanut monta kertaa itseäni paljon vahvemman nostajan. Valmentajana olen taktikoinut monta mestaruutta taidolla ja tuurilla. Aina on yritettävä ajatella yksi siirto pidemmälle kuin vastustaja!!!

Maajoukkuenostajat on huomioitava vielä lentomatkat, sillä varustekassi voi hyvin olla matkalla Bankokkiin, kun itse nostat Ranskassa. Matkustamoon saatava pieni kassi vain täyteen välttämättömimmät kisavarusteet, kuten trikoot, penkkipaidat, vyö, polvisiteet, nostokengät yms. Loput voi lainata tai ostaa kisapaikalta. Näin varomalla pahinta mahdollista välttyy monelta hermoilulta.

TANKKAUS:

Punnituksen jälkeinen neste- ja energiatankkaus on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi voimanostokilpailua. Muistan vielä ajat, jolloin Hyvinkään Väinö Korsu veteli punnituksen jälkeen kilon siivutettuja lauantaimakkaroita ja punaista jaffaa kyytipojaksi. Tosin olen itsekin sortunut seurakavereiden suosituksesta vetämään metsästäjän leikkeen ranskalaisilla perunoilla 45 minuuttia ennen kisan alkua. Jälkikäteen on usein tullut mietittyä, että miksi kaikki olivat niin saatanan tyhmiä. Seuran riveissä oli kyllä urheilu-nuoriso ja raittius-sihteeriä, toimitusjohtajaa ja liikkeenharjoittajaa. Ei kuitenkaan selvällä maalaisjärjellä varustettua perushuoltajaa.

Se ikimuistettava nuorten SM-kisa päättyi tappioon Antero Kourumäelle ja krooniseen suolisolmuun. Naturaaliset ”päästöt” ulkoilmaan vaikuttavat vieläkin joskus siltä, että Esson metsästäjän-pihvi mätänee edelleen suolistossa. Silloinen Voimanostaja-lehden päätoimittaja Kari Lehmusvuori ajatteli piristää Beatles-tukkaansa repivää voimailijanalkua ja lupasi ottaa valokuvan alan julkaisuun. Siitäkään ei tullut mitään, sillä kameralaukusta löytyi vain puoliksi juotu wiski-pullo…

Esimerkit olivat hieman rajuja, mutta todellista arkipäivää iloiselta voimanoston alkuvuosikymmeneltä. Punnituksen jälkeen on ensisijaisesti huolehdittava nestetasapainosta. Nopeasti imeytyvää, matala hiilihydraattista ja suolaa sisältävää ruumiinlämpöistä nestettä. Aivan mahdottomia määriä on turha juoda, sillä mahalaukusta ei imeydy, kuin vajaa litra tunnissa. Tärkeää on muistaa suolan ja muiden mineraalien kuten kaliumin ja mangnesiumin tarve elimistössä. Gramma suolaa sitoo kroppaan litran nestettä, joka on elintärkeää pitkän kisan aikana.

Ihannetilanne olisi, jos edellisenä päivänä olisit tankannut hiilaria ja suolaa kehoon. Silloin punnituksen jälkeen neste imeytyisi, kuin veri pesusieneen. Moni voimanostaja on pilannut kilpailunsa liian sokeripitoisella malto-tankkauksilla. Verensokeri vain nousee liian nopeasti ja romahtaa viimeistään penkkipunnerrukseen siirryttäessä. Ennen kisaa hitaasti imeytyvää hiilaria esim. puuroa ja mukaan hiukan lihaleikkeleitä, jolloin verensokeri pysyy tasaisena.

Kilpailun loppumetreillä esim. ennen vedon lämmittelyä, kun väsymys alkaa väkisin painaa, voi napata nopeasti imeytyvää suklaata, maltoa yms. nopean sokeripiikin aiheuttavaa. Silloin voi saada viimeisen energialatauksen voittovetoon. Ensisijainen pontti on tankkauksessa, että se mukailee normaaleja ruokatottumuksia. Käytä niitä ruokalajeja ja –juomia, johon olet tottunut. Kilpailua ennen elimistö on herkässä tilassa ja reakoi voimakkaasti uusiin ärsykkeisiin.

Ulkomaan arvokisoissakin kannattaa pakata elintarvikkeita Suomesta matkaan, ettei pakki ole heti sekaisin paikallisista pöperööistä. Monenkirjavat tankkausjuomat lupaavat lähes, ikuisen elämän, mutta aina ei kannata uskoa sokeasti mainosmiesten puheita. Kannattaa kokeilla pitkällä aikajänteellä sopivia valkuais-hiilari-kreatiini yms. seoksia ja tehdä itse sopivimmat miksaukset. Kun niitä aikansa kokeilee koviin treeneihin, niin varmasti itselle sopivin annos löytyy. Kuitenkin ylitankkaukseen ei kannata sortua. Maksaan ja verenkiertoon ei voi varastoida kuin tietyn määrän energiaa eli glykogeenia. Tämän se on muodostanut edellisen päivän aterioista.

Eräs Suomen kaikkien aikojen parhaista 67,5 kilon nostajista Janne ”Backside” Ollila veti perunat ja ruskean kastikkeen ennen treenejä. Janne ”Back” teki yli 700 tähän 67,5 kilon sarjaan, josta nyt jäädään Suomessa 100-kilon päähän. Leusiinista ja tauriinista ei oltu vielä kuultukaan. Silloin osattiin panostaa oikeaan asiaan.. KOVAAN TREENIIN.

LÄMMITTELY:

Voimanoston kilpailua edeltävä lämmittely on useimmiten vaikein osuus koko kisassa. Moneen muuhun lajiin verrattuna voimanoston lämmittely on paljon hankalampaa, vaativampaa ja hermoillekäypää. Monissa lajeissa riittää hyvä yleislämmittely ja pari lajinomaista tekniikkasuoritusta. Tämän jälkeen baana on vapaa täysipainoiselle kilpailusuoritukselle.

Voimanostossa on suoritettava hyvä yleislämmittely loukkaantumisen estämiseksi. Noustava lämmittelypainoilla lähes 90 % rautoihin ahtaissa ja kiireisessä lämmittelytilassa. Vedettävä kuumassa lämmittelytilassa kireät nostovarusteet hikiseen ihoon. Ja kaikki tämä tehdään usein helvetinmoisella kiireellä ja hermopaineella.Kun aloittaa lämmittelyn ja laskee verryttelynostot ennen kisan ensimmäistä nostoa, niin aina parempi olla hiukan etuajassa, kuin jäljessä.

Lämmittelypuolella on hyvä olla ajoissa ja pääsee valitsemaan tangot ja nostopaikat. Tilanne on paljon vaikeampi, kun kepissä on 150 kiloa ja pyydät purkamaan, kun pitäisi tehdä tangolla. Samalla vaikeutat myös muiden verryttelyä. Hieman kannattaa käyttää pelisilmää ja valita oman kokoisia kavereita verryttelypaikkaan. Jos olet 202 cm pitkä, niin älä tunge samaan kyykkytelineeseen pikkusarjojen naisten kanssa.

Mikään ei ole verryttelyssä, niin hankalaa kuin levyjen ja telinekorkeuksien jatkuva vaihtaminen. Samalla mielenkiinto suuntautuu nostotrikoihin ahtautuviin naisnostajien perseisiin. Siinnä ei sitten voimailua harrastava aikamiespoika löydä hetken päästä kisalavalle ilman opaskoiraa.
Viimeinen verryttelynosto kannattaa ottaa 5 – 15 minuuttia ennen nostovuoroasi. Tässä on suuria yksilöllisiä eroja, johtuen mistä ajasta kukakin nostaja pitää. Joku haluaa päästä tositoimiin samalla rytmillä kuin verryttelyssä. Toinen taas miettiä, rauhoittua ja keskittyä pitkään ennen lavalle menoa.

Huomioitavaa lämmittelyssä on myös milloin varusteet puetaan. Riittävän ajoissa, sillä silloin jää aikaa varusteiden ”fiksaamiselle” ja virittämiselle. Kun varuste on riittävän ajoissa päällä, niin se asettuu paremmin päälle verryttelynostoissa. Liian myöhään puettu nostovaruste ja huonosti päällä oleva rikkoo vain nostotekniikan.
Toinen huomioitava seikka on voimien säästäminen, kun puet esim. trikoot kyykyn ja vedon lämmittelyssä puoleen väliin lanteille, säästät verryttelynostoissa paljon voimia, joita tarvitset viimeisessä ratkaisevassa vedossa. Lämmittelynostojen määrä on myös hyvin yksilöllinen. Toinen joutuu hinkkaamaan enemmän saadakseen elimistönsä toimimaan. Sitten on tyyppejä, jotka menevät 50-kilon korotuksilla ja lämmittely on vain muodollisuus. Pääasia on, että lämmittely muistuttaa normaalia harjoittelun kaavaa, jolla menet kohti päivän päärautoja. Sillä on fyysinen ja henkinen merkitys, koska elimistösi on tottunut virittäytymään sen mukaan.

Samalla tuttu kaava painojen kanssa kertaa sinulle päivän vireystilan. Vaikka kaikki treenit ovat menneet suunnitelmien mukaan, viimeistelyt, painonpudotus ja varusteet pelittävät, niin joskus iskee huono päivä kisaan. Silloin tutut kuviot verryttelypainoissa kertovat sinulle jonkun olevan pielessä. Ei ole häpeä tiputtaa aloitusta, sillä pääasia on, että saat tuloksen. Tiukassakin kisassa on muistettava, että vastustajallesikin tulee pitkässä kisassa jossain vaiheessa heikko hetki. Jos pummaat itsesi pois pelistä liian kovalla alkupainolla, niin syyllisen löytää peilistä.
Ensimmäisen kisanoston pitäisi olla satavarma ”viimeinen lämmittely”, joka helppoudellaan saa itsevarmuutesi nousemaan. Moninkertainen maailmanmestari ja vedon ME-mies John Kuc aloitti raudasta, jolla treeneissä oli tehnyt 3 x 3 sarjan. Se tuntui ylivarmalta, mutta Kuc perusteli säästävänsä samalla voimia kokonaiskisassa. Jos puristat täysillä ensimmäisessä kyykyssä, niin tuskin jaksat vetää viimeistä vetoasi.

LOPPUSANAT.

Kuten tässä artikkelissa tuli ilmi, niin voimanostokilpailu ja siihen valmistautuminen on monimutkainen ja haastava projekti. Kilpailemista ei opi netistä tai muita kuuntelemalla. Jokainen käyty kisa opettaa jotain ja kisojen on oltava sopivin välein rutiinin säilyttämiseksi.

KILPAILEMAAN OPPII VAIN KILPAILEMALLA.
Monet vahvatkin nostajat eivät ole koskaan pystyneet nostamaan edellytystensä mukaan kisoissa. Unto Honkoselle riitti pelkkä katse punnitusjonossa vastustajaan, niin voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Kun pelokas katse seurasi Honkosta, niin veitsenarvet karvaisessa selällässä olivat piste iin päälle. Monet kanssakilpailijat ottivat kassinsa ja mutisivat jotain yllätävästä lähdöstä kertausharjoituksiin.

Nostajat vaihtuvat lavalla ja säännöt muuttuvat. Eri liittoja perustetaan ja varusteita kehitellään. Huoltajat ja valmentajat ovat kisoissa nostajalle elintärkeitä. Ilman asiansa osaavaa huoltajaa nostaja on heikoilla. Kuitenkin lavalla olet YKSIN ja vain sinä nostat raudat.
Yritä siis kaikin mahdollisin keinoin kehittää itseäsi KILPAILIJANA. Koska niin petaat, kuin makaat. Aloita siis jo huomenna treeneissä keskittymään tekemisiisi ja seurustele salilla vähemmän.

t. Peku