JM Blakley – penkkipunnerruksen supermies
John-Mark Blakley on viimeisin penkkipunnerruksen supertähti jenkeissä. Viidessä vuodessa mies on punnertanut itsensä maailman eliittiin. Moni pystyy huipputuloksiin vain yhdessä painoluokassa, mutta JM runttaa maailmanluokan painoja neljässä eri sarjassa !
Monet jenkkien huipputulokset selittyvät väljillä sääntötulkinnoilla. JM ei tyydy takapihan kisoihin, vaan kiertää USA:n suurimpien voimailutapahtumien lisäksi tekemässä voimanoston PR:ää eri puolilla maailmaa.
JM veti välillä henkeä, työskenteli personal trainerina Kaliforniassa ja kirjoitti kirjanpainonpudotuksen ihmeellisyyksistä. Tänä keväänä paluu penkkipunnerruksen eliittiin on ollut vakuuttava, viime viikonvaihteessa 322,5 125-kiloisissa ja muutama viikko aikaisemmin kolme nostoa 330 kilosta viikon sisällä.
Yli 300 kilon punnertajaksi kilpailet todella usein. Eikö tämä rasita liikaa ?
Jos pystyt pitämään treenit ja kisat tasapainossa, kumpikaan ei kärsi. En ole joka kisassa huippukunnossa, mutta nautin silti kilpailemisesta, sen tuomasta jännityksestä ja adrenaliinista, täysin siemauksin. Kilpailemalla säännöllisesti pystyn seuraamaan koko ajan kehitystäni.
Kilpailin vuonna -96 kuusitoista kertaa ja seuraavana vuonna kolmetoista kertaa. Tänäkin vuonna tulee toistakymmentä kisaa kalenteriin työkiireistä huolimatta. Olen kehittynyt jatkuvasti, joten systeemi toimii ainakin minulla. Voimanosto ja penkkipunnerrus ovat kaukana kuntourheilusta, joten treenaaminen ilman kilpailemista olisi täysin turhaa.
Mutta kilpaileminen neljässä eri painoluokassa joka vuosi, se on takuulla raskasta ?
Itse asiassa nautin painonpudotuksen tuomasta haasteesta. Itse dieetti on asia erikseen, mutta painonpudotus tuo mukaan uuden tavoitteen. Se on ikäänkuin eri laji, tämän tietävät varmasti kaikki huippuvoimanostajat.
Kaikki sai alkunsa kun kilpailin vielä kehonrakentajana. Huomasin että vaikka painoni putosi, voimat olivat tallella. Pystyin kovallakin dieetillä ottamaan yhden sarjan todella raskailla painoilla, joten päättelin että dieetti ei itse asiassa viekään niin paljon tuloskuntoa penkkipunnerruksesta kuin yleisesti luullaan.
Kaikki haluavat ensin punnertaa penkiltä oman painonsa. Kun treenivuosia kertyy muutama, pitää jo saada kaksi kertaa oma paino. Niin kävi minullakin olin noin 200 kilon kunnossa, ja päätin pudottaa painoani kuutisen kiloa jotta saisin kaksi kertaa oman painon penkkipunnerruksessa. Siitä lähtien olen dietannut vuosittain.
Vedän painoni alas sataan kiloon asti, kuitenkin vain yhteen kisaan vuodessa. Sen jälkeen hankin massaa ja vaihdan painoluokasta toiseen. Tässä vaiheessa tuloskuntoni nousee räjähdysmäisesti.
Kuinka sitten tulit vaihtaneeksi kehonrakennuksesta voimanostoon ?
Selkäni ei kestänyt jalkojen ja selän treeniä lainkaan. Vuonna -90 tehtiin leikkaus, jossa poistettiin välilevy muttei kuitenkaan jäykistetty nikamaväliä. Tuo tyhjä tila kahden nikaman välissä olisi pitänyt luutua kahdessa vuodessa, mutta vielä seitsemän vuoden jälkeenkin L5-S1 nikamavälissä on tyhjä tila.
Alussa sain olla ylhäällä vain reilu tunnin päivässä. Piinaa kesti kolme kuukautta. Sen jälkeen sain lääkärit kertoivat että pystyisin nostamaan enintään 20 kiloa kerrallaan.
Se taisi olla aikamoinen shokki ?
Totta tosiaan. Elämäntyylini muuttui täysin. Sain henkisesti turpiini, mutta analysoituani tilannetta vähän aikaa, päätin näyttää kaikille mihin pystyisin. Jälkeenpäin ajatellen oli tärkeää todistaa ennenkaikkea itselleni, että elämä jatkui edelleen. Niinpä unohdin kaikki asiat niin treeneissä kuin muussakin elämässä, mitä en yksinkertaisesti voinut enää tehdä ja keskityin siihen mitä oli vielä jäljellä.
Ensimmäisen liikkeeni kehitin kotonani kellarissa. Menin päinmakuulle penkille ja tein keskittynyttä hauiskääntöä
penkin alla. Seuraavaksi siirryin penkkipunnerrukseen. Oivalsin pystyväni tekemään kaikkia liikkeitä missä selkä on tuettuna. Aikaisemmin en pitänyt penkkipunnerruksesta erityisemmin, mutta selkävamman jälkeen se oli oikeastaan kaikki mitä oli jäljellä.
Itse asiassa se auttoi minua keskittymään yhteen asiaan. Kun oikein tosissaan keskittyy vain yhteen asiaan, saattavat tulokset olla yllättäviä. Näin kävi minunkin kohdalla. Niin sanottu vammautuminen oli oikeastaan mahdollisuus. Näin keskinkertaisesta kehonrakentajasta tuli maailmanluokan penkkipunnertaja.
Mutta nyt on suunta ylöspäin, entä tavoitteesi tulevaisuudessa, aiotko uudeksi penkkikuninkaaksi ?
Kyllä. Olisi mukava olla seuraava penkkipunnerruksen supertähti. Sanon näin koska kukaan ei välitä vähemmästä. Voimanosto ja penkkipunnerrus ovat tulevaisuuden lajeja. Vaatii suuria tavoitteita ja ideoita saada lajia eteenpäin ja esille tiedotusvälineisiin. Itse asiassa en välitä olla minkään muun kuin oman itseni herra. Tavoittelen ensin omia ennätyksiäni, vasta sitten on maailman ennätysten vuoro. Maailmassa on ollut monia suuria penkkipunnertajia ennen minua, ja niin myös minun jälkeeni. Henkilökohtaisesti kunnioitan jokaista nostajaa.
Olit välillä reilu vuoden poissa kisoista, mitä puuhasit sinä aikana ?
Tein videoni valmiiksi, halusin satsata siihen kaiken mahdollisen. Sen jälkeen muutin vähäksi aikaa Kaliforniaan, mutta nyt olen jo takaisin Columbuksessa, Ohiossa. Sain juuri valmiiksi kirjani. Se kertoo painonpudotuksesta, siitä mitä olen nähnyt kilpailuissa vuosien aikana.
Treenivideoni ”Building the Perfect Beast” on saanut myönteistä palautetta. Se on erittäin informatiivinen, erityisesti nostotekniikan osalta. Uskon että myös kirja otetaan hyvin vastaan.
Mutta USA:ssa riittää edelleen nostajia joka lähtöön. Tilanne voimanostoympyröissä taitaa olla aika sekava ?
Totta, yhteen aikaan meillä 30-40 voimanostoliittoakin. Riidat ja henkilökohtaisen edun tavoittelu johtivat sekasortoon. Nyt tilanne on paranemaan päin, sillä nostajat ovat saaneet pelleilystä tarpeekseen.
Nostosäännöt ovat lähes yhtäläiset, mutta niitä tulkitaan eri tavalla. Itse nostan kolmessa eri liitossa, nostan myös kisoissa joissa paitaa ei sallita lainkaan. En välitä niinkään liitosta, vaan promoottori ratkaisee. Jos hän tekee työnsä hyvin, se on koituu aina lajin ja nostajan hyväksi.
Tarvitaan paljon hyviä kisoja, kuten Bench Bash for Cash tai Arnold Classic, ja paljon myönteistä julkisuutta. Uskon että uusi rahaliiga WPO TV-sopimuksineen muuttaa tilannetta oleellisesti.
Tässä juttutuokio pitkän ajan takaa yhdestä hienoimmista urheilijoista mitä olen koskaan tavannut. JM Blakleyn nimi liitetään säännöllisesti WESTSIDE BARBELL klubiin. Hän on klubin jäsen mutta treenaa kuitenkin eri tavalla. Systeemit ovat perinteisimmillä linjoilla ja pelkistettyjä.
Teksti: Sakari Selkäinaho, copyright SS Power OY 2001