Bullfarm Jalkakyykkyseminaari

Melkein kahdeksan vuotta sitten pidettiin BullFarmilla tällainen tilaisuus. Mukana eräskin innokas voimailun ystävä joista yksi kertoo omista tunnelmistaan seuraavassa:

Tule Bullfarmille 14. tammikuuta 2008 kyykkäämään ! Mikä ettei, voihan sitä sunnuntaipäivän viettää näinkin, ajattelin. Nokka kohti sateista Tamperetta, jossa osoittautui, että moni muukin jalkakyykystä innostunut oli kokoontunut hyvin upealle Bullfarmin salille. Tämä lyhyt kirjoitus on henkilökohtainen ja tarinanomainen artikkelin muotoon kirjoitettu näkemys päivästä ja sen vain joistakin valikoiduista antimista.

Laajentunut Bullfarmi Suomen parhaita saleja

Jani Ihalainen oli järjestänyt upeat puitteet kaikille niille, jotka olivat halukkaista kuulemaan viimeisimpiä tietoja jalkakyykystä ja oppimaan kyykyn salaisuuksia käytännössä. Laajentunut Bullfarmin sali on varmasti kolmen parhaan voimanostosalin joukossa Suomessa. Salilla treenaa kovan luokan PRO- ja IPF-voimanostajia sekä kehonrakentajia Suomen terävimmältä huipulta. Tänne kannatti lähteä.

Astellessani salille kuului jo tasainen voimailujuttujen porina. Minua askarrutti (edelleen) kysymys kyykkykengistä. Olen ajatellut kokeilla tasapohjaisia kenkiä, koska kyykkään suhteellisen leveällä IPF-mitoissa ajateltuna. Inzerin Powershoeta ei tunnu kukaan myyvän vaikka Powerlifting USA lehti sitä ahkerasti mainostaakin. Heitin kysymyksen miksi tuota kenkää ei näy huippunostajilla. ”Se on ihan paska kenkä”, sanoi joku vieressä. Sakke istui salin lepotilassa ja sanoi tähän, että hän oli nähnyt kyseisen kengän joskus ME-maastavetäjä Andy Boltonin jalassa, mutta muuten hän ei ole tuota kenkää juuri huippujen jalassa nähnyt. Andyhan on Inzerin ”mannekiini”, joten se voi selittää asiaa. Tosin hänet on joskus nähty myös nostaneen Metalin varusteilla. (Powerlifting Watch muuten kertoo, että Andy olisi kuitannut tuosta 1000 paunan vedosta 12 000 dollaria.)

Voimanostomaailmassa hyvätkin suunnitelmat muuttuvat helposti, niin myös tänään. IPF-nostajille oli tarjottu todellista herkkua yhdeksänkertaisen maailmanmestari Jarmo Virtasen tulemisen myötä, mutta valitettavasti hän ei päässyt tällä kertaa paikalle. Mutta ei hätää, apu oli lähellä. Paikalla oli moninkertainen voimanoston ja penkkipunnerruksen maailmanmestari (pro) Jani Ihalainen, jonka oma kyykkytekniikka on täydellinen. Saarijärveltä oli paikalle saapunut voimailun monitietäjävelho Sakari ”Sakke” Selkäinaho. Ja kun päätä pyöräytti 360 astetta, niin näyttipä paikalla olevan useita kansallisissa kilpailuissa menestyneitä voimanostajia. Aikamoinen kyykkimisestä innostunut porukka. Ei muuta kuin korvat auki.

Ilmassa uutispommeja

Päivä alkoi heti alkuun uutispommilla: ”Kyykyssä varusteet näyttelevät isompaa roolia kuin penkissä vaikka siitä ei puhutakaan.” Oliko tuo lämmittelyprovokaatio? Ei ollut. Se oli faktaa. Myös omat kokemukseni tukevat tuota väitettä. Saan kyykkyvarusteista enemmän irti kuin penkkipaidasta.

Toinen uutispommi räjähti heti perään: ”Tekniikan osuus kyykyssä on suurin voimanostossa.” Sumo-veto on kyllä aika lähellä. Moni on haikaillut hyvän penkkipunnerruksen perään pitäen sitä teknisesti liian vaativana nykyisten penkkipaitojen myötä. Itse allekirjoitin tuonkin väitteen melkein siltä istuimelta, sillä onhan kyykky paras lajini. Ja tuntien itseni aika hyvin, voin sanoa, että voimia ei minulle ole juurikaan kertynyt eikä tässä iässä juuri tuota ”voimanpaskaa” kasva edes lisää. Yritänkin kehittää nostojani haikailemalla yhä paremman tekniikan perään.

Tangon irrotus ratkaisee

Seuraavaksi keskustelu kääntyi siihen mikä olisi sopiva käsiote ja mitä etuja ja haittoja on varsinkin kapeasta käsiotteesta. Monella on varmaan huonoja kokemuksia kapeasta käsiotteesta, sillä sen myötä voi tulla helposti olka- ja käsisärkyjä. Olipa käsiote mikä hyvänsä, kädet ja kyynärpäät tulisi saada tangon alle. Lavat kannattaa myös laittaa yhteen tankoa selkään asetettaessa. Se onko peukalo tangon etu- vai takapuolella on samantyyppinen kysymys kuin kuka pitää tyttärestä ja kuka äidistä, kuulemma. Se missä tanko tarkalleen on, riippuu nostajasta. Tanko ei kuitenkaan saa olla liian alhaalla, tosin harvalla se siellä ”liian alhaalla” edes pysyisi.

Jalkakyykky on minulle hyvin pelkistetysti kaksivaiheinen. Ensimmäinen nosto on se, kun irrotan tangon telineistä. Näin ovat minulle seurakaverit TNT:ssä moneen kertaan huomauttaneet. Näin vahvasti asiaa ei Bullfarmilla kerrottu, mutta asiaa pidettiin tärkeänä. Jos irrotus on huono, voi vartalo jäädä huonoon asentoon ja siirtyminen aloitusasentoon on vaikeaa. Juuri tästä syystä treenikaverit huomattavat irrotuksesta ja kehottavat keskittymään siihen. Tankoa irrotettaessa on oltava tangon alla ja päästävä siitä aivan suoraksi.

Kyykyn alkuasentoon vähin elein

Bullfarmilla nostettiin esille toinen tärkeä asia: siirryttäessä kyykyn alkuasentoon, tulisi energiavaroja säästää mahdollisimman paljon, jotta voimaa jää itse kyykkäämiseen. Useimpien IPF-nostajien tulisi päästä alkuasentoon kahdella askeleella. Leveällä kyykkäävät voivat joutua ottamaan jopa neljä askelta. Kauas ei telineistä kuitenkaan kannata lähteä kävelemään – siis vähin askelin kyykyn aloituspaikalle. Tangon alla kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman vähän aikaa. Jos tässä vaiheessa meillä IPF-steppaajilla homma menee pieleen, niin hyvän jalkakyykyn edellytykset ovat jos ei suorastaan huonot niin selvästi pienemmät kuin optimaalisella asennolla aloittavilla.

Jalkojen asento kyykyn lähtöpaikalla on syytä noudattaa kehon anatomiaa. Jarmo Virtanen kyykkäsi tosin siten, että jalkaterät osoittivat melkein suoraan eteenpäin. Ihalaisen mukaan tällöin astuvat peliin eri lihakset kuin jalkaterät auki kyykkäävällä. Kokeilin itse tuota Janin tarkkojen silmien alla. Haasteeksi muodostui se, että en muistanut enää välttämättä pitää polvia sivuilla vaan toisin kuin aiemmin alkoivat polveni kääntyä pohjaan mennessä ja pohjasta noustessa sisäänpäin. Siksi leveällä kyykkääville kai huudetaan ”polvia sivulle”-huutoja, kuten Ihalainen minulle.

”Kyykätkää niin leveällä kuin voitte !”

Tuo huudahdus oli kohahduttavan kova väite. Liikkuvuus määrittää sitä kuinka leveällä nostaja pääsee hyväksyttyyn kyykkykulmaan. Myös jalkaterien asentoa määrittää lopulta se kuinka liikkuva nostaja on. Kyykyn leveyttä voi etsiä kukin siten, että harjoittelee jalkakyykkyjä viidellä eri jalkaleveydellä, mutta samalla painolla. Treenipaikalle on syytä silloin piirtää lattiaan viivoja, niin tietää millä leveyksillä kyykky kulkee parhaiten. Samalla löytyy itselle optimaalisin kyykkyleveys.

Kun tuomari on antanut luvan kyykätä, on syytä mennä ”niin lujaa alas kuin hallitusti käytetyllä tekniikalla pääsee”. Varsinkin leveällä kyykkiville on oleellista, että kyykky lasketaan taakse, jolloin säärikulma on varsin pystyssä. Pohjaan ei kannata jäädä sitten nukkumaan vaan sieltä tulee nousta niin nopeasti ylös kuin mahdollista. Mitä nopeampaa kyykkääjä kykenee menemään alas, sitä nopeampaa hänellä on mahdollisuus singahtaa ylös. Kokeilkaapa tätä ajatusta vaikka heittämällä kuntopalloa lattiaan. Mitä kovempaa kuntopallon heittää lattiaan, sitä kovempaa ja ylemmäksi se pomppaa. Sama pätee kuulemma jalkakyykkyyn.

Varustehyödyt hyödynnettävä

Bullfarmin kyykkypäivän edetessä iltapäivään, siirtyi keskustelu varusteisiin. Niistä puhuttiin paljonkin, mutta minulle mielenkiintoisimpina jäivät mieleen tiedot varustehyödyistä. Varusteista saavat eniten hyötyä ne, jotka laskevat kyykkynsä nopeasti alas. Myös teknisesti taitavat saavat varusteista enemmän hyötyä kuin ”räpeltäjät”. Lisäksi ne joilla on vahva keskivartalo saavat varusteista luonnollisesti enemmän irti kuin ne, joilla keskivartalossa ei ole voimaa. Parhaimmillaan puvusta saa hyötyä silloin, kun sen saa toimimaan siten, että puku ottaa kyykkykulmassa lähes kaiken raudan vastaan. Tällöin on huomattava se, että puku on sopiva nostajalle, nostajan taidoille ja hänen käyttämälle tyylille. Se mikä puku on sopivin kullekin nostajalle, voivat kokeneemmat hyvinkin arvioida, ainakin suuntaa-antavasti. Lopulta vain nostaja itse tietää kokeilujensa perusteella mikä hänellä toimii parhaiten.

Puvun lisäksi keskusteltiin vyöstä, kengistä ja polvisiteistä. Uutena tietona pidin sitä, että siteet kannattaisi sitoa molempiin jalkoihin aina ulospäin. Se kuin kireälle siteet sidotaan, on henkilökohtainen asia. Huippunostajilla on usein tiukat siteet. Ihalainen kuulemma sitoo ne niin tiukalle kuin vaan saa. Mutta löysilläkin siteillä nostetaan huipulla, varsinkin raskaammissa sarjoissa. Kuuleman mukaan Ove Lehto sitoo siteet itse – kuten ottaa tangonkin penkissä itse käsille – eivätkä siteet ole mitenkään maailman kireimmin sidottuna. Myös 360 kiloa 125 kilon sarjaan nostanut Juho Jaatinen pitää siteet löysällä. Löysillä siteillä säästyy polvet. Kireät siteet kun eivät ole sitten millään muotoa terveellisiä polville. Päinvastoin!

Käytä vahvuuksia, eliminoi heikkoudet

Jalkakyykkyä voi treenata monella tapaa. Varsinaisia yksilöllisiä treeniohjelmia tai kyykyn valmentamiseen liittyviä teemoja ei päivän aikana käsitelty. Totean kuitenkin, että keskustelua käytiin siitä millä liikkeillä kyykkyä voi kehittää. Selvää on, että voimanostossa pääliikkeiden treenaamisella pääsee ainakin aloittelija hyvin pitkälle, miksei kokeneempi. Poikkeuksiakin on kuten Sakke, joka siirsi kilpakyykkyennätystään 20 kiloa ylöspäin yhdessä vuodessa ja 70 kiloa kymmenessä. Tämä saavutettiin treenaamalla pelkkää boksikyykkyä. Se joka on tehnyt boksitreeniä oikein (leveällä, taakse, ilman pakarareisijännitystä, puvun alaosan kanssa, mutta ilman polvisiteitä), ei jää ainakaan pohjaan kilpailuissa. Ihalainen totesi, että tällainen ei välttämättä onnistu kyykyn alkutaipaleella oleville.

Toiseksi pelkän kyykyn ”junnaamisharjoitteiden” lisäksi on syytä harjoitella nopeutta, mutta vasta sitten kun tekniikka on hallussa.

Kolmanneksi jalkakyykyn täydentämiseen voi käyttää erilaisia apuliikkeitä vahvistamaan nostajan heikkouksia ja parantamaan vahvuuksia. Apuliikkeitä löytyy laidasta laitaan zercher-kyykyistä askelkyykkyihin ja reverse hyper- ja takareisi/pakara-koneisiin sekä erikoistankokyykkyihin. SSB-tanko ja Camber Bar ovat rajuimpia. Niillä saa voimaa eritoten keskivartaloon. Samalla niiden etuna on se, että olkapääkivut voivat helpottaa, koska rauta ei rasita olkapäitä. Jos yksi tapa harjoitella pelkkiä vatsoja pitäisi valita, niin se olisi siten kuin kyykätäänkin eli seisten.

Päivä oli päättymässä ja kyykystä kiinnostuneiden oli aika lähteä kotiin. Parasta Bullfarmilla oli mielestäni kuultujen syvällisten kyykkytietojen ja käytännössä koeteltujen väitteiden lisäksi oman kyykyn harjoittelu innokkaassa porukassa.

Lopuksi vielä yksi vinkki joka jäi mieleen: jos joku näkee tosivoimailijan kyykkivän smith-koneessa, niin kertokaa ihmeessä, että unohtaa sen. Sillä siinä ei opi muuta kuin väärää voimanostotekniikkaa. Mutta kaikki eivät treenaa voimanostoa, sekin on hyvä muistaa.

Jari Rantapelkonen