Varusteet voimanostossa, osa 1/5.

Tänä päivän tuloskehitys ja osa huipputuloksista voimanostossa laitetaan usein varusteiden ansioksi. Teknologia menee eteenpäin ja sen mukana raudat tangossa suurenevat. Eikö enää tarvitse harjoitella ollenkaan ?

Tämä artikkeli aloittaa viiden artikkelin sarjan jossa tarkastelen varusteita eri näkökulmista. Kaksi ensimmäistä osaa käsittelevät varusteasioita yleisemmin ja kolmessa viimeisessä käydään varusteet läpi jokaisen nostomuodon näkökulmasta. Tulen tekemään treeniartikkeleita myös RAW-nostajille. Artikkelisarja perustuu omiin kokemuksiini, siihen mitä olen urani aikana nähnyt, itse kokeillut ja mitä nostajat ovat minulle henkilökohtaisesti kertoneet. Olen nostanut monenlaisilla varusteilla siitä asti kun ne Suomessa vuonna -80 markkinoille tulivat. Ensimmäisistä valkoisista Spanjian-kyykkytrikoista alkaen. Olen käyttänyt yhdeksän eri valmistajan yli 20 erilaista penkkipaitaa. Lähes neljännesvuosisadan kilpavarusteluun sisältyy monenlaista.

Muut urheilulajit

Voimanostolle on luotu välineurheilun leima. Lajin sisältäpäin tuleva kritiikki on ollut kaikista jyrkintä. Mitä tulee moniin tämän päivän suosittuihin lajeihin, niin voimanosto on valovuoden päässä tuotekehittelyssä, niin varusteiden ja välineidenkin osalta. Uutta teknologiaa materiaalien ja välineiden osalta tulee jatkuvasti ilman että kukaan asettaa urheilijoiden suorituksia kyseenalaiseksi tai tuotekehityksen ansioksi.

Otetaan esimerkiksi keihäänheitto. Heldin 3-malli, ns. liitokeihäs sopi toisille heittäjille paremmin kuin toisille. Silti palkintopallilla seisoivat samat urheilijat vielä kyseisen mallin hylkäämisen jälkeenkin. Useimpien aktiivien mielestä tilanne ei olisi oleellisesti muuttunut vaikka olisi heitetty heinäseipäällä.

Mäkihyppääjien puvut ovat olleet jatkuvan tarkastelun aiheena. Samoin tekniikka on jalostunut kädet edessä olevasta tekniikasta v-tyyliksi. Varusteiden ja tekniikan mukana myös urheilijat ovat kehittyneet lajin vaatimuksia vastaaviksi. Lajin huippujen dieetti on ankara, sen näkee jo hyppääjien ulkoisesta olemuksesta. Urheilijat mukautuvat lajinsa vaatimuksiin siinä missä välineet ja varusteetkin.

Viimeisen 30 vuoden aikana urheilumaailmassa on siirrytty puuseipäistä lasikuisiin ja vain parhaimmat pystyvät hyppäämään jäykimmillä malleilla ja ylemmillä otekorkeuksilla. Pallokenttien nurmikot ja sisähallien kentät ovat aivan toista mitä vuosikymmeniä takaperin. Sukset tehdään lasikuiduista puun sijasta ja kaikilla huipuilla on varastossa monta kertaa enemmän pareja kuin parhailla penkkispesialisteilla paitoja.

Lajit kilpailevat keskenään niin yleisöstä, harrastajista kuin sponsorirahoista. Yleisö vaatii tuloksia ja näyttävyyttä. Siksi Formula 1-kisat saavat enemmän julkisuutta kuin jokamiesluokan kisat. Jokaiselle on päivänselvää, ettei yksikään jokamiesluokan ajaja pystyisi ajamaan Formula 1-luokan kilpa-autolla. Valitettavasti voimanoston parissa liikkuu niin vähän rahaa, ettei teknologia koskaan nouse samalle tasolle kuin urheilun valtalajeissa. Olisi todella hienoa jos lajin huiput voisivat turvata itsensä ja perheensä toimeentulon jo pelkillä välinesopimuksilla.

Evoluutio

Usein kuulee tuloksia jaettavan viime vuosina ja yli 20 vuotta sitten tehtyihin. Nämä ”vanhan hyvän ajan” tulokset tuodaan esille tavalla millä halutaan tietoisesti vähätellä tämän päivän nostajien tuloksia. Totuus on kuitenkin toinen eikä moni näistä ”asiantuntijoista” ole välttämättä edes elänyt silloin kun noita tuloksia on tehty. Usein he eivät ole edes nähneet varusteita joilla nuo tulokset on tehty, saati nostaneet niillä.

Nostajat ovat aina etsineet jotain etua joilla saa enemmän rautaa ylös, liittyipä se varusteisiin tai harjoitteluun. Fred ”Dr Squat” Hatfield vedätytti kyykkytelineet alta pois monissa kisoissa ennen kuin se kiellettiin. Samoin hänellä oli käytössä polvisiteet jotka olivat kaksi kertaa paksummat kuin muut. Näitä ”hevossiteitä” ei moni nykypäivän nostajakaan pystyisi polviinsa kietomaan, ainakaan kovin tiukalle. Samoin Hatfieldin kyykkytrikoo oli vuosia kielletty IPF-kisoissa ja tuli hyväksytyksi vasta kun sen valmistus siirtyi toiselle valmistajalle. Tänä päivänä sitä myydään nimellä Genesis Power Suit ja se on ollut IPF-hyväksytty useita vuosia.

Myös takavuosien huippunostajat käyttivät niin tukevia varusteita kuin suinkin mahdollista ja pyrkivät ottamaan niistä kaiken hyödyn irti. Vanhat valkoiset Spanjian-trikoot olivat joillakin -70/-80-lukujen vaihteen huipuilla niin tiukat että juuttuivat jo pohkeisiin. Marathon valmisti Supersuitia jo 1980-luvulla kankaasta joka kestäisi vertailun tänäkin päivänä. Erityisesti viime vuosikymmenen alun kangasta muistelee moni kaiholla tänäkin päivänä.

Itse tutustuin tiukan trikoon käyttöön maastanostossa vuonna 1981. Olin kilpailemassa kansallisissa kisoissa kun katsoin Pentti ”Pappa” Nikkasen ahtautuvan kahden huoltajan avustamana valkoisiin Spanjian-trikoisiin. Kysyessäni syytä Pentti sanoi hyötyvänsä siitä ja kehotti minuakin kokeilemaan. Vedin 15 kiloa yli aikaisemman ennätykseni.

Tulokset paranevat siitä huolimatta kehittyvätkö varusteet vai eivät. Otin vertailuun vuosien 1995-1997 ja 2001-2003 tuloksia maastanostossa. Tulokset ovat kehittyneet tasaisesti vaikka viime vuosina vetotrikoot eivät välttämättä ole aivan yhtä hyviä kuin legendaarinen Marathonin Deadlift Suit. Toki yleisesti ottaen maastanoston tuloskehitys on jokaisessa liitossa ollut pienempää kuin jalkakyykyn ja penkkipunnerruksen. Viime vuosien tuloskehitys maastanostossa selittyy sillä että nostajat ovat alkaneet uudestaan panostamaan vetoon koska jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa kaikki on otettu jo irti. Parantaakseen yhteistulostaan on tärkeää keskittyä nimenomaan maastanostoon.

Politiikka

Eräällä tavalla tämä huipentui viime vuosikymmenellä suunnitelmaan saada laji olympiakelpoiseksi, siihen sisältyi kohta jonka mukaan tukevat varusteet eliminoidaan kokonaan pois lajin parista. Ainoastaan vyö ja siteet sallitaan. Tämä IPF:n edellisen presidentin nyt jo hyllytetty suunnitelma ei tuonut tulosta ja tänä päivänä uusi presidentti ajaa samaa olympiakelpoisuus asiaa ilman että tukevista nostovarusteista puhutaan mitään. Olympialaisiin tarvitaan rahaa, korkean tason suhteita ja kovan luokan politiikkaa. Aivan sama onko nostajien päällä, NXG+ kankaasta vai denimistä valmistettuja varusteita.

Voimanostossa järjestöllinen tilanne on samantyylinen kuin ammattinyrkkeilyssä. Maailmalla on useita kansainvälisiä lajiliittoja. Tosiasiallisia organisaatioita on kummassakin lajissa vain muutama. Voimanostossa on paljon eri liittojen edustajien välistä kinaa siitä mikä liitto on ”se oikea” ja urheilijan etujärjestö. Mielellään vähätellään toisten tekemiä tuloksia jonkin muun liiton kisoissa kuin missä itse kilpailee. Varustesäännöt vaihtelevat mutta käytännössä on tilanne jakautunut kahtia siten että IPF-kisoissa sallitaan ainoastaan yksikankaiset varusteet ja kaikissa muissa kaksi kangaskerrosta sisältävät varusteet.

Toisia tuloksia vähätellään sen perusteella missä liitossa ne on tehty, siitä huolimatta että kovimmat nostajat menestyvät missä hyvänsä kilpailevatkin. Tilanne nähdään mielellään mustavalkoisena mitä se ei suinkaan ole. Monien varusteiden osalta ero IPF- ja Pro-varusteiden osalta ei ole kovinkaan suuri. Varsinkaan pienempien painoluokkien osalta sillä monet IPF-hyväksytyt varusteet ovat niin lujia että nostajilla on vaikeuksia saada 300 kiloa rintaan penkkipunnerruksessa tai päästä samalla painolla syvyyteen kyykyssä. Samoin sääntöjä rikotaan joka puolella, olivatpa ne minkälaisia hyvänsä. Joku laittaa sallittua suuremman paikan penkkipaitaansa tai käyttää ylipitkiä siteitä. Ylilyöntejä löytyy joka lähtöön, joka liittoon ja joka tasolle. Riippumatta siitä minkälainen varustetarkastuskontrolli on käytössä.

Arvostetun Powerlifting USA-lehden päätoimittaja ja omistaja Mike Lambert kertoi saaneensa muutamia vuosia sitten paljon palautetta siitä että lehti laittaa eri liittojen kisoissa samaan TOP 100 tilastoon. Olen myös itse saanut samansuuntaista palautetta Bodaus-lehden tilastoista. On kuulemma väärin että eri liittojen eri kisoissa ja erilaisilla varusteilla tehdyt tulokset laitetaan samaan tilastoon.

Tällaiseen kritiikkiin on sinänsä helppo vastata. Onhan olemassa valhe, emävalhe ja tilasto. Olosuhteet vaihtelevat jopa enemmän eri liittojen väliset säännöt. Ainoa varma asia on se että mikäli minkä tahansa tilaston parhaat nostaisivat samassa kisassa niin heidän keskinäinen järjestyksensä muuttuisi. Olipa tilasto sitten vaikka jonkin yksittäisen liiton SM-kisoissa tehtyjen tulosten tilasto.

Asioiden oikaisu on hyvin yksinkertaista. Mikäli haluaa pyyhkiä Ano Turtiaisen tuloksen kaikkien aikojen kovimman suomalaisen kyykkytuloksen paikalta niin tarvitsee ainoastaan nostaa enemmän, jo 490,5 kiloa riittää. Sama pätee Kenneth Tallqvistin upeaan 415 kilon nostoon Jyväskylän SM-kisoissa, mikäli joku tuntee tarvetta vähätellä miehen tuloksia. Sama pätee mihin tahansa muuhun tulokseen. Tilasto kun on vain tilasto.

Ylimainostus

Tähän asiaan olen erityisesti viime yrittäjänä kiinnittänyt huomiota laatiessani tuote-esittelyjä verkkokauppaan tai kertoessani asiakkaalle eri tuotteiden ominaisuuksista ja eroista.

Kaikki markkinoilla olevat trikoot ja penkkipaidat ovat lähes jokainen parempia kuin mikään muu vastaava tuote. Asiakkaalle myydään venymätöntä polyester-kangasta ja kangasta jossa on muisti. Penkkipaita X lisää maksimia niin ja niin paljon ja uusi kyykkytrikoo Z on niin vahva että sen pitäisi olla kielletty. Muttei se kuitenkaan ole. Valitse siinä sitten omasi.

Trikoita mainostetaan nostajien nimillä mikä sinänsä on hienoa koska he siitä myös hyötyvät. Joskus nähdään kuitenkin mainoksia joilla pyritän antamaan mielikuva, etteivät ennätysnostot olisivat olleet mahdollisia ilman heidän mullistavaa tuotettaan. Kuka tahansa huippu nostaa maailmanluokan rautoja millä tahansa merkillä tai ilman minkäänlaisia varusteita. Kukaan ei ole jäänyt mitaleitta saati lopettanut esimerkiksi sen takia että Marathon on kiellettyjen varusteiden listalla.

Nostajan kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat kestävyys ja minkälaisilla tekniikoilla mikin varuste auttaa ja ”toimii” parhaiten. Samoin hyötysuhde eri tekniikoissa vaikuttaa varmasti valintaan. Toinen varuste saattaa auttaa noston eri vaiheessa enemmän kuin toinen.

Vasta viime aikoina ovat valmistajat alkaneet kiinnittää huomiotaan sellaisiin seikkoihin kuin takuu ja toimitusajat. Varsinkin eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä on iso askel eteenpäin.

Lopuksi

Tämä artikkelisarja on samalla kannanottoni viime aikoina ylikuumentuneeseen varustekeskusteluun. Sinänsä en voisi välittää asiasta vähempää. Sponsoroin vuosittain paljon tapahtumia joissa ei käytetä lainkaan varusteita, kuten sotilaspenkin, leuanvedon SM-kisoja tai RAW-kilpailuja. Siksi tämä artikkeli on hyvä päättää RAW Power ry:n Esa Mattilan kannanottoon vanhan sanonnan muodossa. ”Nostajat nostaa ja paskahousut vinkuu.”

Artikkelisarjan toinen osa käsittelee mm. turvallisuutta, hyötysuhdetta ja nostajien asennetta. Siihen asti – hyviä treenejä !

Sakari Selkäinaho