500 kilon jalkakyykky, osa 1

Urheilussa ihmiset ovat asettaneet haamurajoja, tuloksia joita toiset eivät ole uskoneet koskaan saavutettavan. Kun sadan metrin juoksussa alitettiin ensimmäisen kerran kymmenen sekunnin raja, ei  Usain Boltin aikoja pidetty mitenkään mahdollisena.  Joka lajissa ennätykset siirtyvät uusille lukemille, toisissa se käy nopeammin kuin toisissa.

Sama pätee voimanostoon. Titanin tuotua markkinoille uuden radikaalin hiharatkaisun penkkipaitoihin 2002 alkoivat tulokset nousta. Kolmen vuoden kuluttua IPF:n penkki MM-kisoissa kahdeksan nostajaa teki 300 tai enemmän. Rauta mistä monet näkivät vain unta.

Historiaa

Jalkakyykyssä 400 kilon raja rikottiin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Puoliväliin seuraavaa satalukua edettiin jo -80 luvun alkupuolella Lee Moranin, Mel Hennessyn ja Paul Wrennin komeillessa tilastojen kärjessä 1000 paunan nostoillaan. Itse asiassa 500 kilon jalkakyykkyä odoteltiin jo yli 20 vuotta sitten. Dave Pasanella käsitteli jo tuolloin painoja, jotka olivat reilusti kilpakumppaneitaan edellä. Mies pitikin kaikkien aikojen kovinta tulosta nimissään pitkään 468 kilon noteerauksella. Monet odottivat ensimmäisen kerran näkevänsä 500 kiloa tangossa heti kun mies astuu nostolavalle seuraavan kerran, mutta kohtalo päätti toisin. Treeneistä lähdettyään vasta 27-vuotias lupaus törmäsi väärälle kaistalle ajautuneeseen rekkaan kohtalokkain seurauksin. Ennen onnettomuutta mies käsitteli jo huomattavasti entisiä suurempia painoja, kuten 3 x 450 kiloa ja 2 x 475 kiloa. Nämä sarjat tehtiin ilman monoliftia, ”pakittamalla”. Puolikyykyssä tankoa taivuttivat jo tuolloin yli 500 kilon kuormat ja siksi Dave Pasanella muistetaan myös miehenä, joka toi voimanoston ylikoon kyykkytangon normaalitankojen taipuessa pilalle. Alkuvuosina puhuttiinkin Pasanella Bar`sta joka oli 31 mm paksu ja 20 cm normaalia pitempi tanko. Tänä päivänä käytetään paljon 34-35 mm paksuja tankoja, erityisesti kisoissa, joissa tangossa on jatkuvasti 500 kilon kuormia. Viime vuosikymmenen alussa Westside Barbell Clubin treenisysteemit alkoivat tuottaa tulosta ja pieni yksityinen klubi lähetti kisoihin huippuluokan kyykkääjiä melkein jokaiseen painoluokkaan. Superraskas Matt Dimel murjaisi 1010 eli 457,5 kiloa paunaa 1-kankaisella nostotrikoolla ja kävellen painojen kanssa telineistä, mutta ennenaikainen kuolema pilasi hänenkin mahdollisuutensa.  Yli 170-kiloinen järkäle tunnettiin hurjasta luonteestaan ja värikkäistä tempauksistaan ja miehen innovatiivisuus salilla jäi näiden varjoon. Matt kehitti tänäkin päivänä paljon käytetyn kahden askeleen tekniikan ”pakittamiseen”. Monet, kuten John Inzer paransivat tuloksiaan välittömästi.

Kilpailuissa 500 kilon rajan rikkoi ensimmäisenä Steve Goggins. Historiallinen hetki koettiin 1.3.2003 Arnold Classicin yhteydessä pidetyssä WPO finaalissa.  Tänäkin päivänä tuloksen tekee merkittäväksi myös se että Ronnie Colemanin treenikaveri painoi ”vain” 120,45 kiloa. Gogginsia kevyempi nostaja 500 kilon, tai 1100 paunan eli 499 kilon kerhossa on vain Sam Byrd.  Kesäkuussa 2008, alle kolme vuotta kehonrakennusuransa lopettamisen jälkeen mies tehtaili viikon välein 499 kiloa satakiloisiin ja 502,5 sarjaa ylemmäs.


Andy Bolton piti aikoinaan hallussaan Euroopan kovinta tulosta jalkakyykyssä 550,5 kilon nostolla. 

Ovatko ajat muuttuneet ?

Suurin osa 500 kilon kyykyistä on tehty viimeisen viiden vuoden aikana, itse asiassa vuonna 2007 tai sen jälkeen.  Tilastotulokseen vaikuttavat aina olosuhteet. Osa tuloksista on tehty pikkukisoissa tai jopa kotikisoissa eikä tuomarilinja ole aina viimeisen päälle tarkka. Kuitenkin suuri osa nostajista, kuten Jonas Rantanen on todistanut voimansa aina korkeimpia kansainvälisiä arvokisoja myöten. Ne jotka veikkaavat syyksi varusteita, veikkaavat väärin. Suurin osa tuloksista on tehty samoilla varusteilla, jotka ovat olleet nostajien saatavilla ja käytössä vähintään viisi vuotta. Ehkä kaikkein vaikuttavin suoritus kaikista on Chuck Vogelpohlin 517,5 vuodelta 2006. Veri suihkusi eturiviin asti. Suoritus nostettiin trikoolla, joka on kehitetty jo vuonna 1995. Sama Frantzin canvas-trikoo oli ollut Chuckilla vuodesta 2000 alkaen. Sama pätee muihinkin merkkeihin. Steve Goggins teki ensimmäisen 500 kilon kyykyn samalla Titanin BOSS -puvulla jolla Jonas Rantanen nosti omat 540 ja 520 kilon kyykkynsä. 

Suuret raudat – suuri volyymi

Varusteet ja välineet eivät ole viimeisen viiden vuoden aikana kehittyneet lainkaan. Nostajien taito hyödyntää niitä on parantunut oleellisesti, mutta siitä huolimatta yksi asia nousee ylitse muiden, harjoittelu. Matka 450 kilosta 500 kiloon on todella pitkä, taival mikä useimmilta jää kesken. Ainoastaan murto-osa pääsee perille.  Vaatimukset muuttuvat. Suuret raudat vaativat suurikokoisen nostajan, viisi suurinta tulosta tehneet painoivat kaikki yli 150 kiloa. Painavin heistä, Jeffrey Lewis heilautti vaa´an huikeaan 240 kilon lukemaan. Ainoastaan kovimmat ja taitavimmat, kuten Chuck Vogelpohl ja Yevgen Yarumbash yltävät kymmenen parhaan joukkoon ilman massiivisen elopainon tuomaa etua. 


Kauempana kisoista monipuolisuus ja harjoitusmäärä näyttelevät suurta roolia.

Toinen vaatimus on perusta. Mahtava 50 kilon tulosparannus vaatii vuosien työn. Koko ajan pitää pystyä harjoittelemaan kovempaa ja enemmän. Loukkaantumiset ja ylikunto astuvat kuvaan useimmiten siksi, että pohja ei riitä. Yksi kova kyykkyharjoitus viikossa saattaa vaatia tueksi kahdesta neljään kevyempää treeniä. Marc ”Spud” Barcley treenasi paljon Prowlerilla, joka on työnnettävä voimareki.  Mies lykkäsi päivästä riippuen 50-120 kilon kuormia, jopa kaksi kilometriä kerrallaan. Matt Smith, Tony Bolognone ja useimmat muut Westside Barbell klubin nostajat suosivat vedettävää rekeä, jonka vaikutus kohdistuu enemmän takareisiin ja pakaroihin. Chuck Vogelpohl kävelee 50 metrin settejä Powerpohlilla, laitteella joka taittaa keskivartalosi kahtia jopa 100 kilon kuormilla. Raskaat taakat selässä vaativat myös oman tukensa. ”Spud” ja Donnie Thompson suosivat kahvakuulia, Westside runsaan apuliikerepertuaarin lisäksi clubbell`ja eli voimakeiloja ja jokainen tekee jotakin palautuakseen.  Jalkakyykyn kannalta treeniviikko saattaa näyttää seuraavalta:


·         M: raskas reverse hyper tai voimareki


·         Ti: voimareki 4 x 200m kevyellä  kuormalla


·         K: yläkehon harjoittelua


·         To: lepo


·         P: raskas kyykkyharjoitus


·         L: power pohl 6 x 30m raskailla kuormilla


·         S: yläkehon harjoittelua


Powerpohl kehittää keskivartaloa lajinomaisesti ja luo pohjaa raskaisiin rautoihin jalkakyykyssä ja maastanostossa. Se sopii hyvin myös voimamiehille ja kamppailulajeihin.

Artikkelisarjan toisessa osassa on luvassa ohjelma millä on nostettu useita 500 kilon kyykkyjä saman salin nostajien toimesta. Tyly dokumentti yksityiskohtaisine ohjeineen, Westside style.