Täyskyykky (erinomainen perusharjoite)

Jalkakyykky, pitäen tanko hartioilla niskan takana on monipuolisin koko vartalon voimaa ja lihasmassaa kehittävä harjoite. Jalkakyykky voidaan suorittaa eri liikelaajuuksilla. Täyskyykky suoritetaan laskeutumalla niin alas että reiden takaosat ja pohjelihakset ovat vastakkain. Oikean kuormituksen valinta on tärkeää liikkeen turvallisen suorituksen kannalta. Täyskyykyn suorittaminen edellyttää hyvää yksilöllistä tekniikkaa, hyvää liikkuvuutta lonkka- polvi- ja erityisesti nilkkanivelissä. Keskivartalon hallinta edellyttää riittävää lihasvoimaa vatsa- selkälihaksissa. Hyvän asennon saamiseksi käytä painonnostokenkiä tai noin tuuman paksuista lautaa kantapäiden alla.

Kuormitus % on määriteltävä kyykyn syvyyden- ja tavan mukaan, esim. täyskyykyykyn maksimin määritys ei onnistu puolikyykyllä, tai voimanostokyykyllä mitattuna. Täyskyykky soveltuu parhaiten liikkuvuuden, perusvoiman ja reisi- pakaralihasten massan lisäämiseen, etenkin etureiden vastus-lihas ryhmän hypertrofisena harjoitteena kuormitus 70–80% toistot 10–20 alas laskut aina jarruttaen liikkeen ala-asentoa lähestyttäessä, pysähtyen josta voimakkaasti ponnistaen ylösnousuun, pyrkien pitkään lihaksen jännitystasoon. Täyskyykky voi olla voimanostajilla esim. vuositason harjoittelu syklissä perusvoima kauden harjoittelussa viikon toisen jalkaharjoittelupäivän pääliike ja myöhemmissä sykleissä perusvoimaa-, liikkuvuutta – ja palautumista ylläpitävänä harjoitteena.

Täyskyykky on painonnostossa lajinomainen harjoite ja käytetyt painot ovat todella suuria. Painonnostokilpailuissa, harjoittelussa rinnalleveto vaiheessa tanko vedetään rinnalle kyykkyasentoon. Ylösnousuvaihe on sama liike kuin etukyykyssä. Tangon pysyminen rinnalla/etuhartioilla edellyttää että vartalo on lähes pystyasennossa. Suurten painojen nostaminen vaatii todella vahvoja reisi- ja pakaralihaksia. Oman muistikuvani mukaan ensimmäinen eurooppalainen 400 kg:n voimanostokyykyn suorittaja oli Taito Haara joskus 1970 luvun lopulla. Haaralla oli painonnostotausta ja jalkakyykyt Haara teki em. tavalla täyskyykkynä suorittaen etu- ja takakyykkyjä. On hyvä myös mainita se että ollessaan voimanostajana Haara osallistui muutaman kerran painonnostokilpailuihin ja suorittaessaan rinnallevetoa ja ylösnousua syvästä etukyykystä oli suuria vaikeuksia 200 kg:n kanssa. Tähän voi mainita ainakin kaksi syytä, eli liikkuvuus ei ollut samaa tasoa kuin painonnostoaikoina ja voimanostotyyppinen kyykkyharjoittelu ei kehittänyt/ylläpitänyt reisilihasten voimaa jota tarvitaan täyskyykyssä.

Täyskyykyn biomekaniikkaa

Jalkakyykyn suoritukseen osallistuu ensisijaisesti lonkkanivelen ojentajalihaksista iso pakaralihas (gluteus maximus), lonkkanivelen lähentäjälihakset (adductor ryhmä). Kaksipäiset lonkkaniveltä ojentavat ja polviniveltä koukistavat reiden takaosan (hamstrings ryhmä). Polviniveltä ojentava nelipäinen reisilihas (quadriceps) ja nilkkaniveltä ojentavat kaksoiskantalihas (gastrocnemicus) ja etenkin leveä kantalihas (soleus) joka kuormittuu voimakkaasti täyskyykyssä ja on usein myös nilkan liikelaajuuden rajoittaja. Lanne-, rinta- ja kaularangan alueella kuormitus kohdistuu voimakkaasti selkärankaa ojentavaan (erector spinae) ryhmään. Syvistä lannerangan lihaksista kuormittuu multifidus, longissumus thoracis pars lumborum, iliocostalis lumborum pars lumborum ja quadratus lumborum. Syvät lihakset ohjaavat ja tukevat nikamaparin liikettä. Pinnallisista selkälihaksista kuormittuu leveä selkälihas (latissimus dorsi), epäkäslihas (trapezius) ja koko hartiaseutu. Keskivartalon alueella kuormittuvat vatsalihakset ja erityisesti poikittainen vatsalihas (transversus abdominis) joka saa aikaan VALSALVAN manööverin yhdessä pallealihaksen kanssa.

VALSALVAN MANÖÖVERI

Vatsaontelon seinämät muodostaa suljetun sylinterin. Ylhäällä ovat pallealihas ja keskusjänne, takana lanneranka, lanneselkäkalvo, sivulla ja edessä vatsalihakset sekä alhaalla lantionpohjan lihakset. Pallealihas jännittyy sisään hengitettäessä ja vetää keskusjännettä alaspäin pienentäen vatsaontelon pystysuuntaista tilavuutta. Vatsaontelon painetta nostetaan kun sisään hengityksen jälkeen suljetaan kurkunpää, lantion pohjan aukot, jännitetään vatsalihakset ja poikittainen vatsalihas vetämällä napaa hieman kohti selkärankaa (paineen säätely). Poikittaisen vatsalihaksen (abdominal transversus) hyvä toimintakyky on edellytys vatsaontelon tehokkaalle paineensäädölle. Lihas pienentää jännittyessään vatsaontelon vaakasuuntaista tilavuutta. Nämä toimenpiteet yhdessä saavat aikaan vatsa- ja rintaontelon paineennousun (IAP), joka tukee lannerankaa. Tehokkaan täyskyykkyharjoittelun jälkeen em. lihas on arka, eli se on tehnyt lujasti töitä.

POIKITTAINEN VATSALIHAS

(abdominal transversus) Lihas lähtee alimpien kylkiluurustojen etu-sisäreunasta, lannerangan lanneselkäkalvosta ja suoliluiden etuosan sisäreunasta. Lihas kiertää vaakasuunnassa vartalon eteen ja kiinnittyy suoria vatsalihaksia ympäröivän kalvon reunaan. Poikittainen vatsalihas on tärkeä vatsaontelon paineensäädössä ja samalla se tukee SI-niveltä edestä. SI-nivel on vahvojen nivelsiteiden ympäröimä. Takaosan siteet tukevat niveltä kun etuosa puristuu poikittaisen vatsalihaksen supistuessa. Jännittyessään lihas saa aikaan ”pihtimäisen” puristusliikkeen joka painaa SI-nivelen pintoja toisiaan vastaan ja tukee nivelliitosta nostojen ja raskaiden esineiden kantamisen aikana. Toimenpiteen aikana verenpaine voi nousta huomattavasti, joten se on syytä huomioida raskaiden harjoitteiden aikana, mikäli on taipumusta verenpaineen nousuun. Paineen säätömekanismia käytetään noston tai kyykyn aikana hyvin lyhyt aika 3-5 sekuntia noston vaikeimmassa vaiheessa eli noston alussa tai kyykyn ylösnousuvaiheen alkaessa. Liikkeen jatkuessa ja ponnistuksen keventyessä hengitetään tasaisesti ulos. Tässä kohdassa on tärkeää ymmärtää se että supistuessaan abdominal transversus pienentää vyötärön ympärysmittaa joten jos käytetään vyötä, niin paineensäätömekanismi ei aktivoidu jos vatsalihaksia painetaan vyötä vastaan. Keskivartalon tuen kehittämiseksi tee kyykkyharjoite ilman vyötä niin kehität rinta- ja vatsaontelon paineensäätömekanismia. Painonnostajat käyttävät harvoin nostovyötä ja heillä on voimakas keskivartalon lihaksisto jota tarvitaan raskailla painoilla syvistä kyykkyasennoista nousemiseen.

Liikkuvuuden ollessa riittävä, päästään syvään kyykkyasentoon niin että lantio kääntyy hieman taaksepäin ja lanneranka suoristuu ala-asennossa mutta ei pyöristy. Tämä pieni lannerangan oikeneminen on tärkeä osa liikettä koska se aktivoi selkärangan ojentajalihasten (erector spinae) lisäksi lannerangan syvät lihakset ja avaa rinta- ja lannerangan lihaskireyksien yhteydessä lukkiutuneita fasettiniveliä jotka kontrolloivat rinta- ja lannerangan nikamien kierto-, sivutaivutus-, fleksio- ja ekstensioliikettä, eli samassa liikkeessä selkärankaa mobilisoiva ja lihaksia pumppaava vaikutus. Lannerangan oikenemisen liikelaajuus vaihtelee huomattavasti johtuen lannerangan kaaren yksilöllisistä eroista. Lannerangan oikeneminen on helposti havaittavissa kun katsoo harjoitteen suoritusta takaa tai sivulta. Aloita harjoite aina tyhjällä tangolla tai kepin avulla. Lisää painoa oman kehityksen mukaan. Sopiva toistomäärä on 10–20. Kuntosaleilla jalkakyykyt suoritetaan yleensä täyskyykkyä selvästi lyhyemmillä liikeradoilla (reidet vaakatasossa tai ylempänä). Lannerangan liikettä ei tapahdu ja syvät lihakset ovat lähes passiivisia vaikka selkärangan ojentajalihakset (erector spinae) kuormittuvat voimakkaasti. Tämä voi olla yksi lannerangan alueen kipeytymisen ja kuormituskestävyyden alenemisen syy. Lantion kääntyminen ja lannerangan oikeneminen ala-asennossa johtuu reiden takaosien lihasten (hamstrings- ja lähentäjälihakset) eksentrisestä (lihaksen pituus kasvaa) supistumisesta ja lonkkanivelen nivelsiteiden liikerajoitteista. Ylösnousuvaiheessa lannerangassa on päinvastainen liike eli harjoitteen aikana tapahtuu kontrolloitu pieni koukistus- ja ojennusliike joka luonnollisesti aktivoi myös välilevyjen aineenvaihduntaa nikamaparin liikkeen vaikutuksesta. Oman selkärangan kunnon ylläpitämisessä tämä on ollut paras liike nikaman siirtymän (L5-S1 tasolla) hallinnassa.

Nivelten liikelaajuus ja lajinomainen liikelaajuus jalkakyykyssä

Lihaksia tulee aina harjoittaa nivelen koko liikelaajuudella, vaikka lajinomainen suoritus tehdään voimantuoton kannalta edullisimmilla nivelkulmilla. Tätä asiaa ei ikävä kyllä aina ymmärretä, tai oteta riittävästi huomioon. Lajinomainen jalkakyykky on suoritustekniikaltaan erilainen ja liikeradaltaan lyhyempi kuin täyskyykky. Täyskyykyn kuormitus on suurimmillaan ala-asennossa ja nivelkulmat pienimmillään. Lihasten kuormitus kevenee ylösnousuvaiheessa samoin nivelkulmat kasvavat. Lajinomaisessa voimanostokyykyssä esiintyy samat vaiheet. Urheiluvalmennuksessa kyykkyharjoitteita tehdään usein pelkästään lajinomaisilla nivelkulmilla ja suurilla painoilla. Tämä johtaa usein lihasten lyhenemiseen ja loukkaantumisriski kasvaa. Lihasten toimintakyvyn kannalta kyykkyharjoitteissa on tärkeää olla riittävästi nivelten täyden liikelaajuuden harjoittamista. Täyskyykky on myös erinomainen harjoite lonkka-, nilkkanivelten liikkuvuuden kehittämiseen ja ylläpitoon. Täyskyykyn käsite on usein epäselvä ja joidenkin mielestä se tarkoittaa kyykkyä jossa reidet ovat ala-asennossa alustan suuntaiset, toisten mielestä vieläkin lyhyempi. Todellisuudessa ne eivät ole lähelläkään täyskyykkyä, joka on lajinomainen esim. painonnostajilla. Harjoittelijan kehon mittasuhteet vaikuttavat lajinomaisen kyykyn suoritustekniikkaan. Pääsääntöisesti pitkäraajainen ja lyhyt vartaloinen käyttää leveää jalka-asentoa ja vartalo on suorituksen aikana noin 45 asteen kulmassa. Lyhytraajainen ja pitkävartaloinen käyttää hartioiden levyistä jalka-asentoa ja vartalo on suorituksen aikana lähes vertikaalisessa asennossa. Täyskyykyssä molemmat kehotyypit tekevät harjoitteen samalla tavalla eli jalkaote noin hartioiden levyinen ja vartalo suorituksen aikana lähes vertikaalisessa asennossa. Vartalon asento johtuu siitä että tanko pidetään hartioilla eikä kuten voimanostokyykyssä alempana. Nilkkanivelten liikkuvuus korostuu ala-asennossa ja jos on liikkuvuusvajetta, ei kyykky onnistu. Ala-asennosta noustessaan voi pitkäraajainen nostaja aloittaa liikkeen lantiota kohottamalla. Tämä pienentää polvinivelten ojennukseen tarvittavaa voimaa.

Polven alueen vammoja

Väitteet siitä, että täyskyykky aiheuttaisi polvivaurioita, ei ole osoitettu todeksi. Samoin ohjeet siitä, että polvinivel ei saisi ylittää varvaslinjaa, ei perustu biomekaniikan lakeihin. Kyykyn aiheuttamat polvivauriot johtuvat pääosin virheellisestä suoritustavasta ja liian suuresta kuormituksesta.

Jalkakyykkyjä syytetään usein polvivammojen aiheuttajaksi, ehkä joissakin tapauksissa näin voi ollakin mutta silloin on usein kyse suoritustekniikasta, joka ei ole yksilöllisten ominaisuuksien (mm. liikkuvuus ja raajojen mittasuhteet suhteessa vartaloon) mukainen. Toinen aiheuttaja on polviniveltä ojentavien vastus- lihasten puutteellinen harjoittaminen johtuen liian lyhyestä liikeradasta, joissa polvinivel koukistuu enintään 90 astetta eli suunnilleen neljännes kyykyssä. Polvivaivoja syntyykin sitten helposti kun em. tavalla harjoitellut tekee syvempää kyykkyä tai vaikka jalkaprässissä tai hack-kyykyssä laajempaa liikerataa. Voimanostotyyppisessä jalkakyykyssä kuormittuvat erityisesti lonkkaniveltä ojentavat lihasryhmät, lähentäjälihakset ja takareiden hamstrings-ryhmä. Reiden etuosan lihasten kuormitus voi jäädä em. kyykkytyylissä liian pieneksi ja aiheuttaa lihasvoimassa epätasapainoa, joka ilmenee myös polvivaivoina.

Polviniveltä ojentavan nelipäisen reisilihaksen quadriceps femoriksen jänne kiinnittyy sääriluun etukyhmyyn, vastus internus, joka on rectus femoriksen alla, kiinnittyy reisiluun yläkolmanneksen etuosaan. Vastus medialis (teardrop) ja lateralis kiinnittyvät reisiluun yläkolmannekseen kiertäen mediaalisesti-ja – lateraalisesti lähelle lähentäjälihasten kiinnityskohtia reisiluun takapinnalla. Rectus femoris kiinnittyy suoliluuhun lonkkanivelen yläpuolelle. Vastusryhmän tehokas harjoittaminen edellyttää täyden liikeradan kyykkyharjoitteita. Vastus- medialis ja lateralis ovat tärkeitä polvilumpion liikemekaniikan kannalta ja näiden lihasten kireydet ja lihasvoiman epätasapaino on monen polvivaivan ensimmäinen oire ja vammojen aiheuttaja. Vastus lateralis on vastus ryhmän suurin lihas ja se kuormittuu voimakkaasti kyykyissä joiden liikerata on lyhyempi kuin täyskyykyn aiheuttaen kireydellään mm. polvilumpion lateraalista siirtymää. Vastus medialis kuormittuu tehokkaasti vasta täyskyykyn ala-asennossa ja sen tehtävä on polvinivelen ojennuksen lisäksi vastustaa/estää em. polvilumpion sivusuuntaista liikettä.

 

Lonkanseudun vammoja

Lonkan- ja nivusseudun alueella esiintyy kyykkyharjoitteissa monenlaisia kipuja ja vammoja. Useimpien oireilujen ja revähdysten takana on liikkuvuuden puutteesta johtuvat lihasrevähdykset. Lonkan alueella esiintyy myös harvinaisempia mutta sitäkin hankalampia vaivoja. Raskas lajinomainen (yleensä lyhyt) jalkakyykky on aiheuttanut leveän peitinkalvon jännittäjälihaksen- tai rectus femoriksen kiinnityskohtiin suoliluussa tai kyseisten lihasten jänne-lihasliitokseen eriasteisia repeämiä. Vamma syntyy yleensä siinä vaiheessa kyykkyliikettä kun lähdetään nousemaan ala-asennosta ja kuuluu terävä napsahdus lonkan seudulla ja esiintyy kipuna, joka vaikeuttaa kävelyä. Näiden lihasten yhtenä tehtävänä on myös lonkan koukistaminen ja kyykkyasennosta ylösnoustessa ne kontrolloivat/estävät lantion kääntymistä taaksepäin kun voimakkaat lonkan ojentajalihakset pyrkivät kääntämään lantiota taaksepäin ja pyöristämään alaselkää. Hamstrings-ryhmän kireydet lisäävät em. vammojen vamma-alttiutta ja usein kyseisen vamman johdosta vammautuneen puolen suoliluu kääntyy taaksepäin kun em. lihakset eivät ole kontrolloimassa lantion tasapainoa. Tämä ilmenee usein yht`äkkiä syntyneenä ”jalan pitenemisenä” eli tuntuu kuin vammapuolen jalka olisi pidempi, samoin syntyy lantion kiertyminen ja vammautuneen puolen lonkan ulkorotaatio taipumus sekä SI-nivelen oireilua. Usein unohdetaan lähentäjälihasten osuus lonkkanivelen ojennuksessa. Lähentäjälihasten tehtäviin kuuluu myös lonkkanivelen ojennus ja koukistus. Lähentäjälihakset osallistuvat ojennetun lonkan koukistukseen ensimmäisten 10–20 asteen aikana ja johtuen niiden kiinnitysalueista häpy, – istuinluussa niiden tehtävä muuttuu osaksi lonkkanivelen ojennusta kun lonkankoukistus aste ylittää keskimäärin 70 astetta. Lähentäjien kireydet ovat yhtä suuri ongelma ja vammojen aiheuttaja kuin hamstrings-ryhmä. Kireydet vaikuttavat myös lannerangan ongelmiin, eli lähentäjien venyttely on hamstring-ryhmän ohella yhtä tärkeää etenkin leveässä kyykyssä. Edellä mainittujen ongelmien suurin aiheuttaja on raskaat kyykkyharjoitteet vajaalla liikeradalla ja kireät takareiden lihakset. Lonkkanivelen alueen liikkuvuutta voidaan kehittää ja ylläpitää tehokkaasti täyskyykyn avulla, jota täydentää venyttely.

Täyskyykyn vaikutukset lantion biomekaniikkaan ja lannerangan kiputilat

Kuntosaleilla jalkakyykyt suoritetaan yleensä täyskyykkyä selvästi lyhyemmillä liikeradoilla reidet vaakatasossa tai ylempänä, myös voimanostokyykky on täyskyykkyyn nähden selvästi lyhyempi. Lannerangan oikenemisliikettä (koukistus-ojennus) ei tapahdu (paitsi jos on esim. lihaskireyksiä takareisissä, joka ei ole hyvä asia) ja syvät lihakset ovat lähes passiivisia vaikka selkärangan ojentajalihakset (erector spinae) kuormittuvat voimakkaasti. Täyskyykkyä suoritettaessa vartalon kallistuessa eteenpäin ja ala-asennossa lantion kääntyessä taaksepäin SI-nivelten itselukitus korostuu tukien SI-niveltä lonkkanivelten maksimaalisessa koukistuksessa ala-asennossa. SI-nivelen lukitusta tukee myös abdominal Transversuksen aktivaatio vatsaontelon paineensäätelijänä napaa selkärankaan päin vedettäessä. Takareisien lihaskireydet aiheuttavat kyykyn yhteydessä ja jälkeen lannerangan alueelle kiputiloja ja lihasten heikkoutta. Kyykky tuleekin sen vuoksi aloittaa tyhjällä tangolla ensimmäisenä tavoitteena saada riittävä liikkuvuus jota edistetään venyttelyllä. Tämä vaihe voi kestää useita viikkoja jopa kuukausia. Lonkan vammojen yhteydessä esiintyvien harvinaisempien leveän peitinkalvon jännittäjälihaksen- tai rectus femoriksen vammojen seurauksena lantion ko. lihakset menettävät osittain toimintakykynsä. Peitinkalvon jännittäjälihas osallistuu myös käveltäessä tukivaiheessa olevan puolen lantion tasapainon kontrollointiin. Vamman seurauksena heikentyneenä lantion tasapaino häiriintyy ja se lisää pienen- ja keskimmäisen pakaralihaksen aktivaatiota ja kuormittaa niitä normaalia enemmän. Tämä taas saa aikaan lihaskireyksiä ja oireyhtymän joka ilmenee mm. säären ulkosivun peroneus-lihasryhmän alueen kipuoireiluna ja napsahteluina kyykky liikkeen aikana sekä suoli-sääriluu siteen kiinnityskohdassa leposärkynä.

Nilkkanivelten liikkuvuus

Nilkkanivelten liikkuvuutta rajoittavat lihaskireydet vaikuttavat säären ja nilkan välisen kulman suuruuteen etenkin täyskyyssä. Kireydet johtuvat nilkan alueen sidekudosten kireydestä mutta yleensä syynä ovat kireät pohjelihakset ja varsinkin leveä kantalihas (soleus), joka on pinnallisen pohjelihaksen alla. Lihas lähtee sääri- ja pohjeluiden taka- yläosista ja kiinnittyy akillesjänteeseen. Pohjelihas on yksi kehon vahvimmista lihaksista ja sen tehtäviin kuuluu mm. seisoma-asennon ylläpitäminen ja nilkan ojentaminen. Lihas toimii tehokkaimmin polvinivelen ollessa ojentuneena. Asentoa ylläpitävänä lihaksena pohjelihakset kiristyvät seisomatyössä ja runsaassa liikunnassa. Soleus lihaksen aktiivisuus lisääntyy polvinivelen ollessa koukistuneena esim. portaita noustessa. Kaksoiskantalihaksen aktiivisuus lisääntyy liikenopeuden kasvaessa kävelyssä, hypyissä ja juoksussa. Kaksoiskantalihaksen toimintakyky on tehokkain polvinivelen ollessa ojentuneena. Polvinivelen koukistuessa 90 asteeseen tai enemmän lihas menettää tehonsa. Leveän kantalihaksen toimintakyky säilyy tehokkaana kaikissa asennoissa. Kaksoiskantalihas saa myös hyvää harjoitusta glute-ham-gastro developerissa. Pohjelihaksia venytellessä polvinivelet riittävästi koukistuneena (45–90 astetta) vaikutus kohdistuu pääosin leveään kantalihakseen ja polvinivelet ojentuneena vaikutus kohdistuu pääosin kaksoiskantalihakseen. Täyskyykyn suorituksessa näiden lihasten kireydet estävät pääsemästä ala-asentoon niin että tasapaino säilyy ja selkä pysyy suorana.

Valmiuksien hankkiminen ja harjoittelu

Täyskyykky on monipuolinen koko kehoa ja liikkuvuutta kehittävä sekä ylläpitävä harjoite, joka ennaltaehkäisee edellä kuvattuja vammoja. Sen kuuluisi olla kaiken jalkaharjoittelun perusta alusta lähtien vaikka lajinomainen kyykkyharjoitus olisikin liikeradaltaan lyhyempi. Urheilijan tavoitteena on pitkä ja menestyksekäs ura ja yksi tärkeimpiä asioita on pysyä terveenä. Vain terve urheilija voi harjoitella tehokkaasti ilman vammojen aiheuttamia taukoja. Huomattava osa voimaharjoittelun vammoista syntyy puutteellisten valmiuksien ja huonon tekniikan takia. Tämä harjoite kehittää myös maastavetoon tarvittavia ominaisuuksia kuten liikkuvuutta ja lattialta polvitasolle tapahtuvan vetovaiheen vaatimaa polviniveltä ojentavien lihasten voimaa kuten painonnostajien huipputulokset maastavedossa osoittavat.

Lopuksi

Artikkelin kirjoittaja toimii voimaharjoittelun ammattivalmentajana Joensuussa ja tekee teoria- käytäntö luentoja voimaharjoitteista. Lisää näistä asioista löytyy nettisivuiltani www.liikuntapalvelut.net jossa on myös keskustelufoorumi.

Koska aihealue on laaja, raapaisen vain vähän pintaa. Toivottavasti lukijat jaksavat lukea koko jutun ja antavat palautetta artikkelista. Oliko se selvää suomea vai munkkilatinaa.

Juhani Vuorela