Suuret lahjakkuudet – Menetetyt suuruudet
 

Urheileva maailma rakastaa tarinoita urheilijoista,jotka eivät saavuttaneet koskaan potentiaalisia rajojaan tai suuria voittoja.Uran perään jäi aina leijumaan suuri JOS.Tarinat ja kertomukset näistä urheilijoista saavuttavat melkoiset mittasuhteet ajan kuluessa.Sekunteja karisee,metrejä lisääntyy ja paunat muuttuvat kiloiksi.So what…pienet väritykset aina kuuluvat kuvaan,kunhan muistetaan antaa arvo myös niille jotka olivat kisapäivänä paikalla.

Miten hyvä Muhammad Ali olisi todellisuudessa ollut, jollei olisi viettänyt parhaita vuosia vankilassa aseistakieltäytyjänä?

Olisiko maratonin ME-aika edelleen Etiopian Abebe Bikilalla,joka Rooman Olympialaisissa juoksi paljainjaloin matkan pullonsiruja ja teräviä kiviä väistellen?

Menettikö Suomi parhaan kuulamiehensä Pekka Angerin toistuviin polvivaivoihin…rautapallo kun lensi 17-metriä polviltaan pienen vitutuksen saattelemana.Kuriositeettina voidaan mainita,että Kyröskosken kuulakarnevaaleilla pokattiin pronssi tänävuonna 16.82 tuloksella.Hyvä ADT. Oliko 70-luvun paras kehonrakentaja todellisuudessa Carol Kalais,joka joutui epäsuosioon esiinnyttyään ristiinnaulittuna.

 

Voimanoston alkuvuosina mieleeni jäi kaksi lajin huippu-yksilöä,jotka lopettivat uransa liian aikaisin.Paradoksaalista,että olivat painoluokkien ääripäistä.Viiskakkosten Raimo Lehtonen ja Superin Juhani ”Masto”Heinonen.Lehtonen oli Hyvinkääläisen koulukodin kasvatti,jonka ohjaaja Raimo Peräsalo valmensi MM-hopealle Göteborgissa vuonna -83.

Lehtonen oli hoikka,sarjaansa pitkä mutta tekninen ja äärettömän sitkeä nostaja.Kun tavallisesti kyykyssä ja vedossa kääpiönostajat menivät menojaan,niin vedossa ei nakit pitäneet.Lehtonen tuli takavasemmalta ja suomalainen vetokunto puri taas kerran.Ainoastaan Japanin samurai Hideki Inaba oli liian kova kanto kaskessa.

Ehkä nostaja ja valmentaja molemmat tiesivät että MM-kakkonen oli Lehtosen limitti,ellei Inaba sorru harakiriin.Painontarkkailu ja hieman autoritaarinen valmennus-suhde kulutti miehen liian aikaisin loppuun ja ura päättyi jo nuorten sarjoissa.

Juhani Heinonen oli aikanaan monta vuosikymmentä edellä harjoittelussaan.Älykkäänä rakennusmestarina hän suunnitteli ja rakensi kuntonsa huolellisesti pala palalta.Jokainen liike ja harjoitus oli tarkkaan harkittu.Suurena apuna oli painonnoston yksi suurista valmentaja-persoonista Reijo ”Reka”Vainio.

Masto oli myös ensimmäisiä nostajia Suomessa joka osasi yhdistää Neuvostoliiton ja Jenkkien opit keskenään.Itä-blokin Prilepinin-taulukot olivat silloin jo käytössä sarjojen pituudessa ja kulmasoudut,hyvää huomenet,käsipainopenkit yms.apuliikevalikoimat tulivat Pacificon,Kucin,Gauglerin ja Bridgesin ohjelmista.

Teknisesti en ole koskaan nähnyt 150-kiloisen ja 190 senttisen nostajan tekevän liikkeet niin täydellisesti.Kyykyssä syvyyttä haettiin huolella ja lopuksi päädyttiin käyttämään voimistelutossuja.Myös selän ja vahvan keskivartalon käyttö oli Malanevicin luokkaa.

Paras tarina oli Maston kyykkytreeni,jossa syvyyttä ei löytynyt sitten millään.Lopuksi Masto meni saunaan ja joi pullon Lime-viinaa.

Sieltä höyryävä äijä palasi kyykkypaikalle ja syvyyttä alkoi löytyä.

Vedossa tultiin myös Räck-vedolla pikkuhiljaa alemmas,jos treenikaudella paikat olivat kireällä ja lattiasta veto teknisesti vaikeaa.Paljon yhtäläisyyttä Andy Boltonin harjoitteluun.

Myös kisapiikkaus oli taidetta…kevennetty harjoittelu,tangon riittävä nopeus nostoissa ja kova luotto tekemiseen.Siinnä syyt,että lavalla nostettiin suurempia romuja kun salilla.

Masto olisi ehdottomasti tehnyt tonnin jo 80-luvun alkuvuosina,mutta mies päätyi toisenlaiseen ratkaisuun ja TYÖNSI veitsen sydämmeensä.Paikalla olijat ovat aina kauhistelleet tekotapaa….itsemurhakin tehtiin pilkun tarkasti…ei sutaistu sinnepäin.
 

80-luvun alkuvuodet olivat suomalaisen voimanoston kulta-aikaa.MM-tasolla yleensä oli ylivoimainen jenkki,mutta mitalleista suomalaiset huiput Saarelainen,Kiviranta,Haara ja Honkonen taistelivat tasapäin englantilaisten ja austraalialaisten kanssa.Seuraava sukupolvi oli Jarmo Virtasen johdolla kamppailemassa jo mestaruudestakin.

100-kiloisissa oli kaksikin ehdokasta sarjansa valtiaaksi Rauno Rinne ja Seppo Lukkarinen.Rinne oli kehonrakennus-taustainen voimailija,jonka treenimäärät ja intensiteetti oli kovinta mitä Suomen voimanostohistoria on nähnyt.Vartalon lihaksikkuus oli parhaiden jenkki-nostajien Dave Jacobyn ja Ed Coanin luokkaa.Melko mysteeri oli Rinteen puoli-välistä veto.Lyhyet kädet,isot lihakset ylävartalossa ”tiellä”ja kapea lantio.Välistävetäjän alter-ego.Mutta siitä huolimatta hilattiin yli kolme ja puoli markkaa.

Moni suomalainen junnunostaja yritti valmennusaikoinani oppia tämän liikkeen salaisuuden,jos välitykset eivät olleet optimaaliset.Mutta pitää todeta…huonolla menestyksellä.

Seppo Lukkarinen oli mystinen mies pohjoisesta.Tuli tyhjästä,nosti pari vuotta huipulla ja kehittyi 150 kiloa vuodessa.Eeppiset taistelut Suomenmestaruudesta Rinteen kanssa.Sitten mies hävisi yhtä nopeasti,kun oli tullutkin.

Autotalli-treenajien epäjumala.Oma sali oli suksiboksin kokoinen.Ei mahtunut varmistajia.Treenissä 4-5 sarjaa ja sitten pois.Esim kyykyssä 120-200-300 ja 350.

Suuret lahjakkuudet ovat vähän taiteilijaluonteita.Toisessa tapauksessa nämäkin kaksi herraa olisivat voineet dominoida 10 vuotta kansainvälisiä lavoja.Mutta ei tälläkertaa.
 

Vaasan Ari-Jukka Mäkitalo oli seiskafemman lahjakkain nostaja Suomen voimailuhistoriassa,mutta kuningas alkoholi vei miestä.787.5 minkä Aiju teki kisoissa oli pientä verrattuna mitä kunto oli parhaillaan.Monta kertaa ratkeaminen tapahtui juuri kovimman kunnon kynnyksellä.Ilman salikaverien huolenpitoa,tilanne olisi ollut viellä paljon pahempi.

Seinäjoen kovat penkkaajat olivat tulleet viimeistelemään kisakuntoaan Vaasan Vöyrin salille.Rappusia alas kävellessään ”luolaan”he näkivät Mäkitalon punnertavan sotilaspenkkiä 10 sentin mutkatankolla 3 kertaa 180 kilolla.Aiju heitti raudat telineisiin ja totesi vieraille,että piti tulla vähän aikaisemmin,kun kovilla penkkaajilla (Erikssonin veljekset,Koivusaari ja Hangasmaa) on tänään kova päivä.Häjyt kääntyivät kannoillaan ja palasivat Seinäjoelle.
 

Do dii….siinnä historian siipien havinaa.Palataan kakkososassa vuosituhannen vaihteen sankareihin.Herrat Ilmanen,Huhtanen,Nurmi yms.

Mitä luurankoja heidän kaapeistaan löytyi…
 

T.Peku