Voimanoston historiaa

Voimanosto on raaka äärimmäisyyslaji. Siinä mitataan ihmiskehon maksimaalinen voimantuotto tehokkaammin kuin missään muussa lajissa. Lajin juuret ulottuvat syvälle historiaan.

Antiikin Kreikan olympialaisten painikisoihin valmistautunut Milo loi historian ensimmäisen progressiivisen voimaharjoitteluohjelman nostelemalla vasikkaa. Vasikan varttuessa vahvistui myös urheilijanuorukainen. Ei ihme että painikilpailussa ei vastusta löytynyt.

Legendaarinen voimamies Paul Anderson nosti -50-luvulla valjailla yli 1000 kilon kuormia. Yli 500 kilon painoja osanostoilla jalkakyykystä nostellut jättiläinen kehitti ensimmäisen voimatelineen kaivamalla maahan tangon alle kuopan. Voimien lisääntyessä lukuisista voimannäytöksistä kuuluisa lisäsi hän kuoppaan hiekkaa. Maailman Vahvin Mies-kisoista tuttu Silver Dollar Deadlift laji sai alkunsa Paul Andersonin näytöksestä Las Vegasissa. Mies teki Silver Dollar Squat näytöksen, 800 paunan jalkakyykky jossa tangosta roikkui kolikot painoina. Anderson teki ”merimieskyykkyä” jo ennen kuin se keksittiinkään.

Historia

Voimanosto sai alkunsa 1950-luvulla Kaliforniassa. Sikäläiset kehonrakentajat päättivät testata voimiaan kilpailuissa joissa lajeina olivat penkkipunnerrus, jalkakyykky ja hauiskääntö. Yhdysvalloissa järjestetään vieläkin ns. Strict Curl-kilpailuja joissa tehdään hauiskääntö selkä tukea vasten. Seuraavalla vuosikymmenellä laji muuttui huomattavasti maastanoston tultua kolmanneksi lajiksi hauiskäännön tilalle. Samalla laji järjestäytyi ensi kerran AAU:n ( Amateur Athletic Union ) ottaessa voimanoston lajiohjelmaansa. Iso-Britanniaan laji levisi myös -60-luvun lopulla.

Seuraava vuosikymmen toi mukanaan ensimmäiset MM-kisat. Kahdet ensimmäiset AAU World´s nimellä tunnetut Yorkissa Pennsylvaniassa nostetut kisat ovat tänäkin päivänä kansainväliseltä voimanostoliitolta IPF:lta noteeraamatta koska silloin lajilla ei ollut vielä kansainvälistä kattojärjestöä. Samoin kilpailujen osanottajat olivat kaikki amerikkalaisia. Ensimmäiset viralliset. IPF:n alaiset voimanoston MM-kisat olivat vuonna 1973 Birminghamissa.

Suomeen laji saapui -60/-70 lukujen taitteessa. Painonnosto oli jättämässä punnerrusta pois ohjelmasta minkä varsinkin vanhemmat lajin harrastajat kokivat menetyksenä. Näin voimanostolle syntyi tarve levytankolajien harrastajapiireissä. Seuraavan vuosikymmenen aikana laji levisi kymmeniin eri maihin. Itäblokin maat, Venäjä etunenässä tulivat mukaan voimanostoon -90 luvun alussa.

Nykytila

Tänä päivänä voimanostoa harrastetaan yli 100 eri maassa. Suurimmat harrastajamäärät ovat USA:ssa ja Venäjällä. Suomessa rekisteröityjä kilpailijoita on reilu tuhat. Järjestötasolla tilanne muistuttaa ammattinyrkkeilyä sillä kansainvälisiä keskusjärjestöjä on useampia.

IPF ( International Powerlifting Federation ) on liitoista vanhin ja laajalle levinnein. Yksitoista vuotta myöhemmin perustettu WPC ( World Powerlifting Congress ) on vahva ja toimiva järjestö USA:n lisäksi myös useissa Euroopan maissa kuten Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Suomessa.

Suomessa lajiliittoja on kaksi. Suomen Voimanostoliitto on perustamisestaan saakka ollut IPF:n alainen liitto. Vuonna -97 perustettu FPO ( Finland Powerlifting Organisation ) pyrkii taas tarjoamaan jäsenilleen mahdollisuuden kilpailla eri järjestöjen alaisissa kansainvälisissä kisoissa. Suomessa FPO:n alaisia kilpailuja on noin 10 vuodessa. WPC:n alaiset kilpailut on organisoitu yksityisen yrityksen toiminnan alle.

Säännöt

Voimanostossa kilpaillaan painoluokissa. Miehillä sarjat alkavat 52-60 kilosta ja loppuvat superraskaaseen sarjaan jonka painoraja on 120-140 kiloa. Naisten sarjat ovat 47 kilosta alkaen. Kilpailijat punnitaan kahdesta tunnista 24 tuntiin ennen kilpailun alkua.

Kilpailussa kilpailija suorittaa ensin jalkakyykyn, sitten penkkipunnerruksen ja viimeisenä maastanoston. Vielä -70-luvun alussa tehtiin penkkipunnerrus ensimmäisenä. Suurimman yhteistuloksen tehnyt voittaa. Mikäli kaksi kilpailijaa tekee saman yhteistuloksen on kevyempi heistä parempi. Jokaisessa nostomuodossa on kolme yritystä. Mikäli kilpailija ei saa kolmella nostolla tulosta jossain nostomuodossa joutuu hän keskeyttämään kilpailun. Nostajalle voidaan myöntää ylimääräinen neljäs nosto ennätysyritystä varten.

Voimanostossa löytyy myös sarjoja kaiken ikäisille. Päästäkseen mukaan juniorisarjoihin täytyy kilpailijan olla 14 vuotta täyttänyt. Veteraanisarjoja löytyy yli 80-vuotiaisiin saakka.

Kilpailijat käyttävät tukevia varusteita jokaisessa nostomuodossa. Nostotrikoot, paidat sekä polvi- rannesiteet täytyy olla sääntöjenmukaiset vaatimukset täyttäviä. Säännöissä rajataan esimerkiksi siteiden pituus, nostotrikoiden kankaat ja saumat tarkoin teknisin määräyksin. Lisäksi on omat sarjansa ja kilpailunsa ”raaka” voimanostajille jotka käyttävät vain vyötä ja siteitä. Joissakin kilpailussa ei sallita edes polvisiteitä.

Jalkakyykky

Jalkakyykky muodostaa voimanoston perustan ja on nostomuodoista teknisesti vaativin. Suorituksessa nostaja ottaa tangon harteilleen ja laskeutuu niin syvään kyykkyyn että reiden yläpinta lonkkanivelen kohdalla on alempana kuin polven yläpinta. Lajissa vaaditaan vahvojen reisien ja pakaroiden lisäksi keskivartalon lihasten voimaa. Usein nosto epäonnistuu nostajan kumartuessa liikaa eteen vatsa- ja selkälihasten pettäessä.

Suurin paino mitä jalkakyykyssä on kilpailuissa nostettu on 576 kiloa jonka on tehnyt USA:n Donnie Thompson. Suomalaisista suurimmat painot on ottanut Jonas Rantanen joka on noussut kyykystä 575 kiloa harteillaan. Tulos oli vuosia suurin maailmassa.

Penkkipunnerrus

Penkkipunnerrus on suosituin ylävartalon lihasvoiman mittari. Suorituksessa nostaja ottaa tangon käsiinsä, pysäyttää sen liikkumattomaksi rinnalle ja punnertaa ylös. Liike mittaa ennen kaikkea käsien ojentajien voimaa. Samoin rinta-, hartia- ja yläselän lihakset rasittuvat suorituksessa.

Maailmassa on nostettu useita yli 400 kilon nostoja, suurin tilastonoteeraus on Ryan Kennelyn 487,5 kiloa. Suomalaisista suurimmat painot on nostanut Jani Murtomäki joka on saanut suorille käsille 420 kiloa. Paidatta suurin noteeraus on edelleen Jari Sjömanin 290 kiloa.

Maastanosto

Maastanosto on nostomuodoista eniten raakaa fyysistä voimaa vaativa. Koska laji on kilpailuissa vuorossa viimeisenä mitataan siinä kilpailijan henkinen kapasiteetti ja venymiskyky. Nosto suoritetaan niin että kilpailija ottaa tangosta otteen ja kohottautuu loppuasentoon jossa selkä on suorana ja polvet lukittuina. Ilman vahvaa selkää ei maastanostossa menesty. Nostajalta vaaditaan myös vahvoja takareisien ja pakaroiden lihaksia sekä puristusvoimaa.

Kovin tulos maailmassa on 461 kiloa. Sen onnostanut Islannin Benny Magnusson. Vahvaselkäisin suomalainen on Ano Turtiainen. Hän on nostanut 405,5 kiloa. Toinen suomalainen 400 kilon kerhossa on Mika Hiltunen.

Turvallinen laji

Voimanosto on turvallinen laji ja urheiluvammat ovat lajin parissa suhteellisen vähäisiä erityisesti tapaturma-alttiisiin lajeihin kuten laskettelu tai jääkiekko verrattuna. Varsinaisia tapaturmia sattuukin harvoin ja suurin osa vammoista ovat rasitusvammoja.

Lihasrevähdyksiä tulee säännöllisesti. Rintalihakset ja reidet revähtävät useimmin, mutta myös hauislihaksia on mennyt voimanostossa poikki. Olkapää vammautuu varsinkin väärän harjoittelun seurauksena. Kiertäjäkalvosimen repeämiä on operoitu myös voimanoston harrastajilta. Pitemmän aikavälin rasitusvammoja ovat polven ja kyynärpään jänteiden osittaiset repeämät.

Tukirangan vammat ovat voimanostossa harvinaisia. Yleensä lajin harrastaja pääsee eroon tukirangan kiputiloista.

Suurin yksittäinen vammoja aiheuttava tekijä on virheellinen nostotekniikka. Hyvin harvoin maksimaalinen kuormitus yksin aiheuttaa vammaa. Jokainen nostomuoto näyttää helpolta mutta vaatii oman tekniikkansa. Oikeaoppinen suoritus on paras tapa ehkäistä vammoja.

Voimanosto ei vaadi ylivoimaista liikkuvuutta mutta lantion ja hartianseudun lihaksisto on syytä pitää notkeana sillä levytanko ei tunne armoa. Suositeltavin tapa venytellä on harjoitusten jälkeen tai lepopäivinä. Liika venyttely ennen kovaa harjoitusta heikentää supistusrefleksiä ja saattaa näin aiheuttaa loukkaantumisen.

Voimanostosta olympialaji ?

Lajin olympiakelpoisuudesta on puhuttu pitkään mutta tähän saakka voimanostajat ovat saaneet seurata sivusta kuinka moni vähemmän urheilullinen laji on päässyt mukaan olympiaperheeseen. Pari vuosikymmentä takaperin silloinen IPF:n puheenjohtaja Graeme Fong ajoi viiden kohdan suunnitelmaa jonka päämääränä oli olympiakelpoisuus. Suunnitelman tavoitteena oli yhtenäistää rivejä järjestötasolla, lopettaa tukevien nostovarusteiden käyttö ja saada doping täysin hallintaan. Fong ei enää toimi puheenjohtajana eikä suunnitelmasta ole kuulunut juuri mitään sitten viime vuosien. Kuitenkin voimanosto täyttää useimmat olympialaisiin vaadittavat kriteerit mutta tärkeimmät tekijät, raha ja politiikka puuttuvat tänäkin päivänä.

Sinustako voimanostaja ?

Laji sopii hyvin kaiken ikäisille ja kokoisille ihmisille. Se ei vaadi suuria varoja eikä paljon aikaa. Painojen kasvaessa fyysisten ominaisuuksien lisäksi korostuvat erityisesti keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys. Raaka fyysinen rutistus saattaa katsomosta käsin näyttää siltä ettei laji vaadi peruskuntoa lainkaan. Totuus on kuitenkin toinen sillä yhdeksän kilpailusuoritusta lämmittelyineen muodostavat useimmiten 4-5 tunnin urakan josta suoriutuminen ilman hyvää peruskuntoa on mahdotonta. Hyvältä voimanostajalta vaaditaan myös aerobista kestävyyttä ja korkeaa maitohappokynnystä. Voimanostossa ei vaadita ylivoista nopeutta tai tekniikkaa joten se sopii myös suomalaisille. Perinteikäs suomalainen sisu tuskin on haitaksi äärimmäisissä ponnistuksissa.

Ikä ei todellakaan ole este. Veli Kumpuniemi teki yleisen sarjan maastanoston ME-tuloksen 47-vuotiaana. Huikea 357,5 kilon veto 82,5-kiloisiin on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta. Maailman arvostetuimpiin voimavalmentajiin kuuluva Louie Simmons on nostanut useita yli 400 kilon jalkakyykkyjä yli 50 vuoden ikäisenä.

Tietoa voimanoston pariin aikovalle löytyy saleilta, seuroista sekä verkosta. Saleilla lajin pariin opastavat ohjaajat, koulutetut valmentajat sekä kokeneemmat nostajat. Lajin harjoittelusta on kirjoitettu myös kaksi suomenkielistä kirjaa. Ensimmäinen askel lajin parissa on opetella oikeat nostotekniikat.

Lajin harrastajia löytyy eri ammattiryhmistä ja sosiaaliluokista. Esimerkiksi maineikkaan Westside Barbel Clubin jäseniin kuuluu ihmisiä eri aloilta. Jäseninä on pankkiireja, tohtoreita, opettaja, mekaanikkoja, personal trainereita, hierojia ja putkimiehiä. Valtaosa menestyvistä nostajista on koulutettua väkeä.

Sakari Selkäinaho